Joulutunnelmia Teneriffalta

Ostimme W:lle ensimmäisen joululahjan jo lokakuussa. Lähinnä sen takia, että olimme lomalla ja ulkomailta löytyy aina jotain kivaa. En ole kuitenkaan koskaan ennen ostanut joululahjoja yhtä aikaisin. Suomestakin hankin jo muutaman lahjan marraskuun aikana "kun kohdalle sattui" -periaatteella. Toisaalta tietyt hankinnat ovat perusteltuja sen vuoksi, ettei tarvitse reissun jälkeen väkisin lähteä metsästämään sellaista, mitä oli suunnitellut hankkivansa. Olen kuitenkin selvästi valpastunut vauvan myötä lahjojen hankinnassa. 

Otin muutenkin pienen varaslähdön jouluvalmisteluihin. Halusin lähettää joulukortteja siitä huolimatta, etten ole Suomessa postittamassa niitä. Niinpä kortit on tehty jo hyvissä ajoin marraskuussa ja jätetty valmiina odottamaan Suomeen. 

W on jo innoissaan tutustunut täällä jouluvaloihin ja -koristeisiin. Koristeita on kaikkialla tosi paljon. Ne ovat yleensä näyttäviä ja täynnä kaikenlaista. Yksi iso ero suomalaiseen joulukauppaan nähden on se, ettei täällä soi kaiken aikaa joululaulut. Muutenkin kaupoista puuttuu turhanpäiväinen joulukrääsä.

Joulutähtiä on kaikkialla, myös maahan istutettuina.

Keskenään hyvin erilaiset joulukuuset, mutta  kummassakin koristeina perhosia.

Seimi Americasin keskustassa.

Toivottavasti Suomessa olisi jouluna ihan oikeaa lunta.

Jouluvaloja katuja koristamassa. 

Astetta värikkäämpi asetelma.

 

Täällä ei näy "oikeaa" Joulupukkia jakamassa lapsille karkkia tai kuuntelemassa toiveita. Nämä patsaat ovat toistaiseksi ainoat Joulupukit, jotka W on nähnyt.

Matkamiehen kuulumisia

Mun vauva on 1v.! Ihana, ikimuistoinen vuosi takana. Odotusaika tuntui paljon pidemmältä kuin vuosi Wn kanssa. Hurmaava tapaus! Viikonlopun juhlimme Wn synttäreitä, mutta sitten suuntasimme Teneriffan lämpöön Jussin treenileirille. Meillä on nyt Wn kanssa reilu pari viikkoa aikaa nauttia auringosta, rantaleikeistä ja uimisesta. Palaamme kotiin vielä sopivasti ennen joulua. 

W on jo kokenut matkustaja ja lennot ovat aina sujuneet hyvin. Lyhyet pätkät hän on nukkunut, mutta pidemmätkin ovat menneet murheitta. Tällä kertaa kuitenkin mietin hieman tarkempaan, miten Wn jaksamista voisi auttaa. Kävelyn opittuaan lapset eivät malta ihan yhtä hyvin pysyä paikallaan, ainakaan 6,5 tunnin lentoa. Välillä käytiin käytävällä käppäilemässä, mutta omalle paikalle oli järjestettävä huomattavasti enemmän ohjelmaa kuin esimerkiksi silloin kun W matkusti lennot baby basketissa.

W:llä oli oma Fisher Pricen "iPhone", jossa on aikuisen makuun erittäin miellyttävä äänitaso. Matkan aikana oli välillä lupa tutkiskella äidin ja isän puheliamiakin. Kuvien katselu on kivaa, mutta ehdottomasti hauskinta on painaa sitä yhtä ja ainoaa nappia, joka puhelimesta löytyy.

Meillä on myös iPadillä sovelluksia W:lle. Ne viihdyttävät pitkään matkalla. Lisäksi on yksinkertaisempaa käyttää esim.kuvakirja sovellusta kuin kantaa käsimatkatavaroissa iPadin lisäksi kirjoja. Tuossa alla on kuva hauskasta pianosovelluksesta Giggle gang, jossa hahmot tanssivat kun W soittaa.

Wn ruokailu lennon aikana on helppoa, koska enään ei tarvitse syöttää. Valitsimme lennolle ruokia, joiden syöminen sujuu itsenäisesti ilman aikuisen apua. Mm. ruisleipää ja banaania. Täällä perilläkin on tietysti helpompaa kun W ei tarvitse omia ruokia vaan voi syödä samaa kuin aikuisetkin.

Myönnytyksiä

Ensin porattiin televisio kiinni seinään. Sitten eliminoitiin yhdestä laitteesta napit, toinen käännettiin piiloon ja kolmannesta on piuha irti. Kaikki tämä siksi, että W on kiinnostunut elektroniikasta, mutta laitteet eivät ole tehty kestämään Wn käyttöä.

Meillä ei ole koskaan montaa koriste-esinettä kerralla esillä, mutta tällä hetkellä vieläkin vähemmän. Valkoista Aalto-maljakkoa yritin pitkään pitää nätistä näytillä. Se oli siirretty Wn ulottumattomiin. Ulottuvuus kuitenkin kasvoi ja pian maljakko lojui säpäleinä lattialla. Onneksi W:lle ei käynyt mitään ja maljakoita saa aina uusia. Block oli myös vaaravyöhykkeellä, mutta ehdittiin nostaa turvaan. Lisäksi valokuvakehyksiä on pitänyt sijoittaa uudelleen.

Ensimmäinen palasina, uusi tarpeeksi korkealla.

Kynttilöitä on mukava polttaa sohvapöydällä, mutta se on matala, joten tänä talvena nekin saa unohtaa. Parvekkeella olevat lyhdyt onneksi loistavat olohuoneeseen. Niin ja löytyyhän keittiöstä korkeampia tasoja, joihin voi laittaa kynttilöitä.

Lisää kuvateksti

Monet sanovat, että lapsen myötä on luovuttava ties mistä. Olen väittänyt, etten koe joutuneeni luopumaan mistään, mutta nyt olen: sisustuksesta. W on utelias, kiinnostunut kaikesta ja rohkea tutkimaan näkemäänsä. Pakkoo tehdä vähän myönnytyksiä, turvallisuuden nimissä. 

Joulukoristeet olen ajatellut valita tänä vuonna lähinnä pehmeistä materiaaleista. Asia erikseen on sitten kuusi. Siitä en halua tinkiä, enkä sen koristeluista. Saa nähdä, mitä tapahtuu..:)

Vauva on VIP

Kesällä kavereiden häissä kuuntelin huvittuneena papin puhetta matkustelusta. Hänestä oli hyvä, että pari reissaa kahdestaan, koska lasten kanssa se ei enää onnistu. Ymmärtänette, että meitä Jussin kanssa nauratti. 

Kerron muutamista mukavista eduista, joita vauvan kanssa matkustava helposti saa. 

Osa lentoyhtiöistä tarjoaa vauvaperheelle maksutta eturivin paikat tai vapauden valita istumapaikkansa. Eturivin paikoissa on runsaan tilan lisäksi myös yleensä, konetyypistä riippuen, mahdollisuus saada baby basket. Se on eräänlainen sänky, jossa pikkuinen voi nukkua pitkillä lennoilla. Myös hotellihuone on vauvan ansiosta helposti päivitetty paikan päällä astetta hienompaan ja tilavampaan, maksutta tottakai.

Monilla lentoyhtiöillä on lapsille puuhapaketti, mutta vauvojen versiotakin on saatavilla. W on saanut lentokoneessa vaippoja ja muut vaipan vaihtoon tarvittavat asiat, tuttipullon, ruokalapun sekä leluja.

Kukaan tuskin pitää jonottamisesta. Vauvan kanssa matkustaessa olemme päässeet lukuisien jonojen ohi. Meidät on tultu hakemaan jonosta suoraan tiskille niin lentokentän lähtöselvityksessä, turvatarkastuksessa kuin hotellin sisäänkirjautumisessakin. Lontoossa vältyimme ulkona tuulessa seisomiselta kun olimme menossa lentokentältä lähtevälle bussille. Rullailimme vaunuilla jonon perälle, mutta taas tuli ystävällinen virkailija hakemaan meidät ja ohjasi sisätiloihin odottelemaan. Bussin saapuessa hän haki meidät ja saattoi suoraan jonon ohi bussiin.

Emme ole päässeet ohittelemaan jonoissa siksi, että olisimme olleet häiriöksi. W ei ole kertaakaan edes kitissyt näissä tilanteissa. 

Ihan jokaista juttua en oikeastaan edes uskalla kertoa, etten tule auttaneeksi terroristeja turvatarkastuksessa:) Nuo muutamatkin edut jo kertonevat siitä, että vauvan kanssa voi olla jopa helpompaa matkustaa. Erityiskohtelua, positiivista sellaista on paljon tarjolla.

Pojasta polvi paranee?

Huippuviikonloppu Vaasassa takana! Kalevan kisat toivat meidän perheeseen mestaruuden. Ihmekös tuo kun urheilija on kunnossa ja kannustusjoukoissa faneista innokkain, W!:) Pikkumies kannusti kovasti isää ja tuuletti tietenkin hurjasti. 

W odottaa isää palkintojen jakoon.

Liikunnallisten vanhempien lapsestakin uskotaan tulevan liikunnallinen. Kun lapsen isä on Suomen mestari ja äitikin kohtuu sporttinen niin tuntuu, että monet asettavat lapsellekin isoja odotuksia. Jotkut sanovat, että W on tulevaisuuden Suomen mestari. Jotkut ovat varmoja, että hän oppii kävelemään aikaisin. Ylipäätään kysellään, tuleeko sinusta korkeushyppääjä vai koripalloilija. Neuvolassakin sanotaan, että poika on liikunnallisesti poikkeuksellisen lahjakas, mutta asiaa ei voida ilmaista sinällään vaan mukaan pitää lisätä huomautus, että "ihmekös tuo kun on tuollainen isä".

W on nyt 8kk. En vetäisi hirveän suuria johtopäätöksiä lapsen tulevaisuudesta tässä vaiheessa. Lahjakas 8kk iässä ei tarkoita, että hän olisi sitä 8-vuotiaana, saati 18-vuotiaana. On varmaa, että W tulee ohjautumaan liikunnalisiin harrastuksiin vanhempiensa mukana. Poika on, ja tulee oleemaan urheilukentillä, laskettelurinteessä jne. Silti ei ole yhtään varmaa kiinnostuuko hän erityisemmin urheilusta. Voihan se suosikkiharrastus löytyä jostakin muualtakin, vaikkapa musiikin parista. Tosin siihen ei geeneistä saa ihan yhtä vahvaa pohjaa, ellei sitten kaksi negatiivista lukua yhteen kerrottuna olekin positiivinen:)

Loppuvuoden poikamme ennuste on todennäköisemmin se, että hän ei ainakaan junnuvuosina tule juhlimaan kun alkuvuoden karpaasit jyräävät yli. Meidän vanhempien tehtävä onkin silloin kannustaa jatkamaan ja muistuttaa, ettei junnutähti välttämättä ole aikuistähti. Tämä siis siinä tapauksessa, että W ITSE on kiinnostunut urheilemaan.

Aivan liian paljon näkee tapauksia, joissa vanhempi (useimmiten isä) tuntuu olevan enemmän innoissaan lapsensa urheilu-urasta kuin lapsi itse. On vanhempia, jotka kannustavat vain omaa lastaan, pönkittävät tämän itsetuntoa minkä kerkiävät ja useimmiten siinä samalla unohtuu kilpakumppanien kunnioitus. Jotkut vanhemmat taitavat elää omaa, menetettyä tai saavuttamatta jäänyttä urheilu-uraansa lapsen kautta. Näissä tapauksissa yleensä yritetään saavutta isoja asioita jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Tavoitteet ovat korkealla ja uhoa riittää. Pitää vain olla tarkkana, ettei puheet jää puheiksi. Kentän laidalla näkee välillä suorastaan pelottavia parivaljakoita. Joskus tuntuu, että vanhempi on valmis tekemään mitä vain lapsensa menestyksen eteen. Siis ihan mitä vain!

Me annamme lapsemme kasvaa ja kehittyä juuri siihen tahtiin kuin hän on valmis. Antakaa tekin!

Katsomohahmoja

Olen tehnyt tässä vuosien varrella empiiristä tutkimusta katsomohahmoista. Sehän menee niin, että pienillä paikkakunnilla on aina ne parhaat tyypit ja jutut. Ai mitä on katsomohahmot? No, tiedättekö kun jonkun ihmisen vaan näkee aina samassa paikassa. Kerran vuodessa, siellä tietyssä kisassa ja vuodesta toiseen. Esim. Lapinlahdella on yksi suosikkihahmoistani. Tämä hyvin ruskettunut mies omaa persoonallisen pukeutumis- ja hiustyylin, eikä luovu keltaisista farkkushortseistaan olipa sää mikä hyvänsä. En ole nähnyt häntä ikinä missään muualla, mutta hän on joka vuosi Lapinlahden eliittikisoissa. Muitakin vastaavia löytyy.

Pienillä paikkakunnilla myös katsomokeskustelut ovat aivan omaa luokkaansa. "Elina on Osku Torron sisko" -tyyppisiä juttuja nyt kuulee kaikkialla, mutta pikkukisoissa valikoima on laajempi. Viime viikolla Kauhajoella kuulin uudentyyppisen jutun. Eräs kylän mies ylpeänä kertoi, että naisten keihäskisassa oli mukana (varsin hyvä) urheilija, joka oli hyväksynyt hänen tyttärensä Facebook-kaverikseen. Wow, kova meriitti!:) 

Yksi hauska katsojatyyppi on myös se, joka yrittää esittää todellista tietäjää, mutta kompastelee jutuissaan pahasti. Olen itseasiassa tällaisista asiantuntijoista kirjoitellut ennenkin. Kauhajoelta täytyy poimia yksi sellainenkin, varsinkin kun liittyi korkeushyppyyn. 

Iso kylänmies oli kentän reunalla ennen pienempää miestä ja pääsi omana tietonaan toistamaan kenttäkuuluttajan jutut pienemmän kaverin saapuessa. Pian tosin selvisi, että jotain kenttäkuulutuksesta oli mennyt pahasti ohi. Asiantuntevaan sävyyn hän esitteli Suomen mestarin ja ennusti, ettei kisassa taida oikein olla hänelle vastusta. Isompi mies kun kuulemma seuraa tiivistii yleisurheilua ja tuntee sen takia nämä parhaat. Pienempi kaveri oli selvästi kokemattomampi yleisurheilukatsoja ja ihasteli isomman tietämystä. Ensin he siinä yhdessä ihastelivat, miten hyvin eräs nuori poika hyppää. (Tämä "junnu" oli uransa Kauhajoelle päättänyt Samuli Nurminen, ikää 30+) Pian alkoikin ihmettely kun joku kuitenkin hyppäsi samoista korkeuksista kuin Suomen mestari. Alkoi hätäinen käsiohjelman selaus. Millään ei meinannut löytyä edes sellaista kilpailunumeroa, mutta lopulta..."Jaa, sehän on Torro!" 

Soseita ja designia

Vähän sen jälkeen kun palasimme Suomeen, W aloitti soseiden maistelun. Olin odottanut tätä vaihetta innolla.  Halusin nähdä ilmeet ja eleet kun ensimmäinen lusikallinen menee suuhun. Ihan hirmu pahaa irvistystä ei tullut. Ennemminkin ihmetys kun lusikan mukana tuli muutakin kuin D-vitamiini. Ensimmäiset päivät annoimme vain pari lusikallista, mutta pian meni jo kunnon annos. Hyvin on kaikki maistunut tähän mennessä, vaikka montaa makua ei tietenkään olla vielä ehditty maistattaa.

Haastavinta kiinteiden aloittamisessa oli W:n kädet. Niillä kun on kiva sohia joka suuntaan, myös syödessä. Parasta on napata itse kiinni lusikasta ja yrittää laittaa ruoka sormilla suuhun. Lusikkaan ja kielen käyttöönkin piti vähän totutella, mutta pian nämä pikkuiset näköjään oppivat.

Minulle on tärkeää, että teen itse kaikki soseet, ainakin nyt aluksi. Höyrykattila on tähän tarkoitukseen  paras. Sen avulla ruuat valmistuvat kuin itsestään ja maut sekä ravinteet säilyvät. Pehmeäksi höyrytetyt kasvikset soseutan sauvasekoittimella ja ohennan keitinvedellä niin, että liuenneet vitamiinit ym. päätyvät takaisin soseeseen. Osan, kuten perunat soseutan siivilän läpi. Kevät/kesä on loistavaa aikaa aloittaa kiinteät ruuat. Tuoreiden, kotimaisten tuotteiden valikoima koko ajan vain paranee ja omaa (lue: äitini) satoakin alkaa pian tulla. Oih, odotan jo metsän marjoja!

Aloitimme sylissä syöttäen. Nyt syöttötuolissa istuminen onnistuu jo ja W viihtyy siinä hyvin. Valitsimme syöttötuoliksi Stokken Tripp Trappin.

Takuuvarma klassikko

Monet aloittavat syöttämisen babysitterissä, jos lapsi ei vielä istu. Meillä ei sellaista ole, eikä sitä missään vaiheessa edes harkittu. En ole halunnut babysitteriä, koska se passivoi vauvaa liiaksi, enkä ole kokenut sitä meille tarpeelliseksi.  Meillä oli jo entuudestaan Lepakkotuoli ja se on toiminut tarvittaessa babysitterinä. Hieman erilainen ratkaisu on kiinnostanut monia. Sama koskee myös W:n sänkyä. Meillä ei ole perinteistä pinnasänkyä. Olimme aikeissa ostaa Stokken Sleepi Bedin, mutta mieli muuttui asuntomessuilla. Siellä oli esillä AVA Roomin sänky. Kun näin sen, sanoin saman tien, että tuon mä haluan! 

"Babysitteri"

AVAn sänky on myös vaihtoehto lattialla leikkimiselle tai sitterissä loikoilulle. Se on hieman tavallista  pienempi ja siinä on pyörät. Sänkyä on näppärä siirrellä ja olemmekin kuljetelleet poikaa alusta lähtien sillä ympäri kotiamme. Ihan pikkuisenakin W oli helppo ottaa esim.keittiöön mukaan kun laitoin ruokaa. Sängyssä hengaillessaan W on voinut liikkua, toisin kuin sitterissä. Siinä pääsee kääntymään ja touhuamaan, samalla katsellen aikuisten puuhia sopivalta korkeudelta. Viihdykkeenä on päiväaikaan myös lelukaari. W nukkuu yöt omassa sängyssään, mutta päiväunet missä milloinkin. Kun sänkyyn mennään nukkumisaikeissa, on se merkki yöunielle menosta.

AVA Room -Suomidesignia

Meidän ajatusmaailmamme on, että kannattaa ostaa laadukkaita tuotteita. Ne pysyvät hyvinä mahdollisille sisaruksille tai ne on helppo myydä. Myös luonto kiittää!

"Onks isä paljonkin poissa kotoa?"

Tasan vuosi sitten, vappuaattona 2012, astelin ensimmäistä kertaa neuvolaan. Olo oli epätodellinen, jännitti. Lähinnä ensimmäisellä käynnillä vain juteltiin. Oikeastaan siellä kerrottiin ihan liikaa ja aloin pelkäämään, etten ehkä olekaan raskaana. Hämmennystäni ei yritetty millään tavalla lieventää. Harjoittelija mittasi vielä hemoglobiininkin väärin ja tuntui, että käynti oli erityisen epäonnistunut.

Seuraavalla viikolla oli varhaisultra, jonka jälkeen vasta uskalsin iloita kunnolla. Se oli muuten ainoa kerta koko raskausaikana kun totesin, että taitaa tulla poika. Lasketuksi ajaksi varmistui ukkini syntymäpäivä ja jotenkin siitä tuli olo, että kai siellä sitten poika kasvaa. W syntyi lopulta viikkoa aiemmin, mutta sai toisen nimensä ukkini mukaan.

Ekan neuvolan jälkeen kuvittelin olevani superiloinen ja täynnä juhlatunnelmaa, olihan vappuaatto. Toisin kävi. Vaikka hämmennystä oli aiheuttanu moni asia, minua loukkasi syvästi se, miten Jussiin suhtauduttiin ensimmäisellä käynnillä. Olin neuvolassa yksin ja luonnollisesti tulevasta isästä kyseltiin paljon. Kerroin lyhyesti, millainen mies minulla on. Odotin ymmärrystä, mutta sainkin kohtelun jollaista herkässä tilassa olevalle, tulevalle äidille ei suo. Neuvolantäti kysyi minulta, onko mieheni aina paljon poissa kotimaasta. Tarkkaa sanamuotoa en pysty järkytykseltäni muistamaan, mutta Jussin osallisuutta tulevan lapsemme kasvatukseen epäiltiin, koska urheilu vie niin paljon aikaa. Silloin teki mieli huutaa, että ole nainen hiljaa. Sä et tiedä mitään meistä, etkä voi sanoa tuollaista! Lapseni oli saamassa (ja on nyt saanut) parhaan mahdollisen isän. Jostakin syystä en ollut silloin oma itseni ja vastasin kysymykseen paljon hillitymmin. Se jäi kuitenkin vaivaamaan mieltäni. 

Myöhemmin minulle vielä selvisi, että papereihimme oli marginaaliin lisätty Jussin kohdalle merkintä "korkeushypyn Suomen mestari". Neuvolalääkäri näytti sen minulle ja ihmettelimme yhdessä, miksi tuollainen merkintä on tehty. Ajattelin tietenkin ensimmäisen käynnin perusteella, että pahalla se on, vaikka en toki tiedä totuutta.

Toisella käynnillä Jussi oli mukana ja valmiina vastaamaan syytöksiin. Eihän niitä kuitenkaan kasvotusten saanut. Silloin keskityttiin torumaan minua painon putoamisesta. Jotenkin ne alkuajan neuvolat olivat aina epämiellyttäviä. Odotin empaattisempaa kohtelua. Ehkä viime kesän synnytysbuumi tuntui neuvolantädin työtaakassa liikaa, sillä loppukesästä kaikki muuttui. Hänestä tuli kerta kerralta mukavampi. Nykyään voin sanoa, että meillä on tosi hyvä neuvola!

Alun jälkeen olen ollut pettynyt neuvolaan vain yhdessä, melko pienessä asiassa. Synnytyksen jälkeen olisin kaivannut tietoa siitä, kuinka kovaa ja miten voi aloittaa treenaamaan. Kysyinkin asiasta, mutta vastaukset jäivät uupumaan. Se oli oikeasti todella epämiellyttävää aikaa kun farkut vain pyörivät jaloissa ja melkein tippuivat päältä. 

Isä valitsi W:n ekan vappupallon.

Kun tänään palaan ajatuksissani vuoden takaiseen, minua hymyilyttää. Paljon on tapahtunut.
Vuosi sitten mietin, että vaput ovat tästä eteen päin erilaisia.. Nyt minulla on sylissäni pieni poika, joka leikkii vappupallollaan. 

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Kuten arvelin, tuttu matkakohde ei ole tuonut ikäviä yllätyksiä. Hotellissa on helppo liikkua rattaiden kanssa. Ravintolaan ja altaalle pääsee suoraan hissillä. Huone on tilava ja ilmastointi pelaa. Toivoin W:lle omaa sänkyä ja sen saimme. Muita vauvavarusteita hotelli ei tarjoa, mutta emme ole kyllä kaivanneetkaan.

Yöt W nukkuu ihan normaalisti heräilemättä, eikä aikaero näkynyt mitenkään. Beibe siirsi sisäisen kellonsa suoraan paikalliseen aikaan ja meni jo ensimmäisenä iltana nukkumaan samaan aikaan kuin kotona.

Ihmeteltävää riittää joka päivä. W on syntynyt talven kovimpien pakkasten aikaan. Maa on ollut valkoisena koko ajan. Kun on lähdetty kotoa, on tarvinnut aina pukea lämpimästi. W on ollut melkeinpä aina vaunuissa tai kaukalossa. Kylmä ulkoilma on tuntunut hengitykseen kun astutaan sisältä ulos.

Yhtenä päivänä kaikki muuttuu erilaiseksi. Ensin loikoillaan jossain hurisevassa laitteessa monta tuntia. Sitten päädytään ihan toisenlaiseen maailmaan. Ei lunta tai kylmyyttä, päinvastoin. Täällä on kuumaa ja kirkasta. Saa kulkea vähissä vaatteissa ja leikkiä ulkona. Välillä käydään iiiiisossa kylpyammeessa, jossa on ihanan turkoosia vettä. Linnut laulavat, kukat kukkivat ja palmut huojuvat. Voi vain arvailla, mitä pienen miehen mielessä liikkuu.

Heti kävi selväksi, että W pitää lämmöstä. Hyvä, sillä niin vanhempansakin. Hän viihtyy ulkona ja menoissa mukana (jälkimmäinen tosin on käynyt selväksi jo Suomessakin). Ainoa asia, mikä tähän mennessä on hieman etukäteen arveluttanut oli katamaraaniretki. En ollut nähnyt alustamme etukäteen, joten mietin asiaa turvallisuuden kannalta. Hienosti meni ja W oli aivan täpinöissään kannella. Meri-ilma tuoksui ja valaat temppuilivat ympärillä. Alus oli vuokrattu yksityiskäyttöön, ei siis mikään yleinen turistiseikkailu. Tämä varmasti vaikutti kaikkien mukavuuteen, erityisesti W:n.

Vaatetus täytyy toki olla kunnossa kun vauvan kanssa lähtee merelle. Muutenkin täällä täytyy muistaa, ettei vauvan iho kestä aurinkoa tai aurinkorasvoja. Suojana on oltava vaaleat vaatteet tai varjo.

Ihmisillä on erilaisia suhtautumistapoja siihen, että lähdimme pienen vauvan kanssa moneksi viikoksi etelään. Toiset eivät voi ymmärtää, paheksuvat tai eivät ainakaan itse toimisi samalla tavalla. Joku pitää rohkeana, toinen taas ajattelee, että onpa hienoa kun W pääsee jo pienenä reissuun. Lapset ovat erilaisia, niin aikuisetkin. Jokaisen vauvan kanssa matkaa harkitsevan, kannattaa punnita tilanne oman vauvan ja omien matkustustottumusten kautta. Tässäkään asiassa ei pidä vertailla vauvoja keskenään.

Meillä matka jatkuu vielä, joten siirryn nauttimaan auringosta. Toivottavasti kevät on saapunut kunnolla Suomeen kun palaamme.

Baby on board

Ensimmäinen lentomatka W:n kanssa meni loistavasti. Poika ehti nukahtamaan jo ennen nousua. Kone oli todella tyhjä, joten meillä oli käytössämme kaksi kolmen hengen penkkiriviä. W:n ei tarvinnut matkustaa sylissä vaan sai loikoilla penkeillä. Siinä oli tilaa leikkiä ja nukkua. Imetyksenkin kannalta oli hyvä, että oli oma rauha. Ehkäpä siitä intoutuneena W söikin 5 kertaa lennon aikana!:)

Lasku meni myös ongelmitta. Yritettiin tarjota tuttia, jotta korviin ei sattuisi. W söi sitä hetken, mutta sylkäisi pois. Eipä näyttänyt korvissa tuntuvan vaan poika leikki laskun ajan. Tosin lääkäri sanoi, että näin pienillä ei vielä välttämättä korvissa tunnukaan. 

Manduca oli kätevä lentokentillä, koska matkarattaat menivät ruumaan. Rattaat ovat upouudet Britaxit, mutta ne joutuivat kaltoin kohdelluiksi heti ensimmäisellä reissullaan. Niitä oli paiskottu ihan huolella ja yhdestä muoviosasta oli pala irti. Onneksi se ei ole näkyvä juttu, eikä ennen kaikkea vaikuta millään tavalla rattaiden toimintaan. Lentoyhtiölle lähtee tottakai reklamaatio.

Vältyimme itkuilta ja harmituksilta lennolla. Kiva! Tälläinen matkamies meillä oli toiveissakin:)

Leiri lähenee

Vielä muutama päivä kevätauringosta nauttien ja sitten varaslähtö kesään. Jussille tiedossa työmatka, meille W:n kanssa nautiskelua. Marraskuun lapsi on ollut ihan ihmeissään valoilmiöstä, joka on häikäissyt viime aikoina. Eiköhän poika aurinkoonkin pian totu, kun pääsee etelän lämpöön.

Leirikohde on vanha tuttu, mutta W tuo sinne uutta eloa. Yllätyksiä ei ihan hirveästi voi tulla vastaan kun tietää, minne menee. Oletan myös, että W on helppo matkakumppani jo ihan siitä syystä, ettei pääse vielä karkuun.:)

Kun olimme Suomessa ensimmäistä kertaa W:n kanssa hotellissa, emme osanneet odottaa, miten siellä huomioidaan vauva. En tiedä, onko kaikkialla samanlainen palvelu, mutta meidän kohdallemme ainakin sattui loistavat puitteet. Kiitokset vain Jyväskylän Cumulukselle.

Huoneessamme oli lisämaksutta kaikki mahdollinen ja enemmänkin: vauvan sänky, hoitoalusta, puhdistusliinoja, kylpyamme, kylpylelu, vauvan pyyhe, loikoilualusta, tuttipullon lämmitin, potta ja mitähän vielä.. Tuskin edes muistan kaikkea. Kiittelin kovasti huonetta luovuttaessa. Vierailumme sujui muutenkin mainiosti, eikä itkuja tullut. Siihenkin oli kai varauduttu, koska  huoneemme oli   käytävän perimmäinen, vähemmän siis naapureita. Saattoihan se sattumaakin olla, en tiedä. Jotenkin vaan tuntuu, että tuolla oli kyllä kaikki mietitty etukäteen.


Leirihotellin vauvapalvelut selviävät vasta paikan päällä, mutta en odota ihmeitä. Sänky olisi kiva.

Iloisia hetkiä ja lapsivihaajia

Viikonloppuna oli SM-hallit Jyväskylässä. Ennen kisaa Isolehto totesi, että W:n hymy lupailee hyvää ja niinhän siinä sitten kävi, että Jussi nappasi kolmannen peräkkäisen mestaruutensa. Tällä kertaa tunne oli vähän erilainen kun katsomossa oli oma poika. W katseli esittelyn, mutta nukahti pian kisan alettua. Mun kannalta oli ihan hyvä, että jännimmissä kohdissa W nukkui:) Kisan ratkettua W heräsi ja pääsi ihastelemaan isäänsä palkintojenjakoon.

W keräsi paljon huomiota iloisuudellaan ja monet ihmettelivät, miten poika jaksaa olla niin hyvin kisoissa. Vielä on helppoa kun hän loikoilee vaunuissaan, mutta entäs sitten kun saa jalat alleen... No, sitä on vielä turha miettiä.

Hipposhallissa kohtasin vain positiivisesti vauvaan suhtautuvia ihmisiä. Jos muita oli, he eivät tuoneet sitä esiin. Tuntemattomat ihmiset lähestyvät paljon herkemmin kun on vauvan kanssa liikenteessä. Suuri osa ihmisistä tulee vauvasta hyvälle tuulelle, mutta hämmästyksekseni olen huomannut yllättävän monen myös ärsyyntyvän vaunuista, vaikka meidänkin vaunut ovat kaikin puolin näppärät ja pienessä tilassa kääntyvät. Toisilla taitaa vaan ihan automaattisesti kierrokset nousta kun näkevät vaunut. Olen saanut paheksuvia katseita mm. bussissa, vaikka käytävällä on ollut tilaa riittämiin ja ovelle on päässyt ongelmitta.

Viime viikolla eräs vanhempi rouva seisoi takanani kassajonossa ja rupesi valittamaan hänen takanaan seisseelle, kuinka vaunut ovat edessä, eikä hän pääse vaihtamaan jonoa. Käännyin ympäri ja sanoin ystävällisesti, että minua voi pyytää väistymään. Tämän jälkeen siirsin vaunuja niin, että nainen pääsi ostoskärryjensä kanssa toiseen jonoon. Sanaakaan nainen ei sanonut, saati vilkaissut minua. Perässä hiihteli hänen miehensä tuima katse silmissään. Hetken päästä nainen yritti hymyillä minulle viereisestä jonosta, mutta käänsin vain katseeni muualle.

Tänään koin uuden mummohyökkäyksen. Tällä kertaa minua syytettiin lapseni tukehduttamisesta. Omasta mielestäni suojasin vain lastani tuulelta ja lumisateelta, mutta hän näki asian toisin. Tuntematon nainen päätti kertoa, että tukehdutan lapseni  typerällä liinalla, koska vaunuihin ei pääse ilmaa. Huokaus. Taas oli tuiman katseen paikka.

Koriskatsomo vs. yleisurheilukatsomo

W on ollut jo pari kertaa koripallomatsissa. Ensimmäisellä kerralla pojalla oli ikää kuukausi. W ei tavallisesti hälystä häiriinny ja nukkuu kaikenlaisten äänteen keskellä. Siitä huolimatta vähän jännitti, miten katsomossa sujuu. Korisliigamatseissa musiikki pauhaa ja rummut kannustavat katsomossa, summerin äänikin voi olla pelottava.

Kuten aina, tälläkin kertaa W nukahti vaunuihin matkalla peliin. Perillä laitoimme kuulosuojaimet beiben korville ja hän nukkui tyytyväisenä melkein koko matsin. Viimeisellä neljänneksellä W heräsi ja siirtyi seuraamaan peliä syliin. Siinä vaiheessä hän tajusi kuulosuojaimensa ja ne tuntuivat vähän häiritsevän, ymmärtäähän sen. Ihan hyvin siis kuitenkin meni. Mun tosin oli aluksi vaikea seurata pelitapahtumia kun tuijottelin vauvaani:) 

Viime viikolla W oli seuraamassa naisten SM-sarjaa kummitätinsä pelissä. Siellä tunnelma on rauhallisempi, enkä muutenkaan enää miettinyt etukäteen, miten poitsulla sujuu. Ylipäätään koriskatsomossa ensimmäinen puoli tuntia on äänten kannalta haastavinta. Siihen asti lapsi voi säpsähdellä, mutta tottuu sitten ääniin. Sen voin myös sanoa, että imettäminen ei tulisi mieleen missään katsomossa, ainakaan minulle.

Yleisurheilukatsomoon meneminen ei ensimmäiselläkään kerralla arveluttanut. Siellä on ihan erilaista vauvan kanssa. Tähän on lähinnä kaksi syytä. Ensinnäkin vauva voi loikoilla vaunuissa kun muutenkin seurailen kisat yleensä kentän laidalta. Toiseksi siellä pääsee helpommin liikkumaan.

Meidän pikkuinen "joutuu" seuraamaan aika paljon urheilua. Viikko sitten katselimme Oskun kisaa TV:stä (netistä). W oli sohvan vieressä leikkimatollaan. Vähän ajan päästä huomasimme, että mitäs mitäs.. Kaveri oli kammennut itsensä kyljelleen ja seuraili korkeuskisaa TV:stä. Hyvä, että tykkää!:)

Vauva matkassa

Uusi elämä äitinä on alkanut! I love it! En voi muuta kuin suositella kaikille:) 

Tiedän sellaisia (mies)urheilijoita, jotka eivät missään tapauksessa halua lasta urheilu-uran aikana ja sellaisia sivusta seuraajia, jotka kuvittelevat lapsen hankaloittavan harjoittelua/kilpailemista. Kaikki ei sovi kaikille, niin se on tässäkin asiassa. Meillä ei ole epäilyksiä, etteikö homma toimisi. 

W ekoissa kisoissa

W oli kahden viikon ikäisenä ensimmäistä kertaa hallilla ja tietysti myös korkeuspatjalla. Oikein hyvin meni tutustuminen. Nyt, kahden kuukauden ikäisen poika on ehtinyt olla katsomassa jo monta hyppytreeniä ja eka kisareissukin on takana.

Tottakai asioita pitää miettiä vähän eri tavalla kun lähdetään kisoihin vauvan kanssa. Mukaan on pakattava muutakin kuin isän piikkarit. Yksinkertaista tämä homma pikkuisen kanssa kuitenkin on. Vaipat sun muut mukaan ja W kyytiin. 

Ekat kisat menivät mainiosti niin isällä kuin pojallakin. W säpsähti (ei itkenyt) pari ensimmäistä pyssyn pamausta, mutta ei sen kummempaa. Yksi hankaluus tai haaste kisoissa oli. Kahden lajin välissä mentiin lounaalle Monnarin kahvilaan. Sinne pääsee rappuja pitkin ja... rappuja pitkin. Ei auttanut muu kuin kantaa W ja vaunut. Kiitos vielä Latelle avusta!

Ai niin, hoitopöytääkään ei hallista löytynyt, mutta naisten WC:n pöytä kelpasi vallan mainiosti vaipan vaihtoon.:)