Eläkeläiset huomioliiveissään vs. univormuiset turvamiehet

Ulkomailla kilpailijoista pidetään hyvää huolta ja palkinnot ovat parempia kuin Suomessa. Myös vaimolla on paremmat oltavat ulkomaan kisoissa. Suomessa ei ole tapana antaa ilmaista lippua edes valmentajalle, joten vaimona niistä on ihan turha haaveilla. Toisin on muualla Euroopassa.

Viime kesältä jäi parhaiten mieleen Huelvan turvamiehet. Siis huom, turvamiehet! Ei eläköityneet seura-aktiivit, jotka Suomessa vahtivat katsomoja huomioliivit päällään. Nämä turvamiehet olivat puna-harmaisiin univormuihin sonnustautuneita nuoria miehiä. Ei sillä, ettäkö kotimaisissa järjestyksenvalvojissa olisi jotain vikaa..Ehkä ovat turhan tarkkoja joskus, mutta hyvin saattavat hekin hommansa hoitaa. 

Kävelin kohti stadionin lipunmyyntiä, tosin tietämättä missä se sijaitsee, kun turvamies vinkkasi minut luokseen ja päästi sisään. Hän tiesi ennestään, että olin Jussin vaimo, eli ihan random-kohtelua en saanut. Ystävällinen turvamies vielä kertoi, mihin suuntaan lähden stadionin takana kävelemään päästäkseni korkeuspaikan luokse ja ihan ilman kysymättä. Huippu palvelua!

Oman ikäinen

Meidän perheellä meni Ruotsi-ottelu ihan hyvin. Jussille maaotteluvoitto ja minulle maailmanennätys! Okei, ei ihan yksin minulle. Siinä taisi olla noin 28 000 muutakin mukana, eikä lajikaan kovin rankka ollut. Stadionilla tehtiin lauantaina yleisöaaltojen ME, huikeaa!:) Uusi ennätys on nyt 30 kierrosta. Alussa olimme kaverin kanssa hyvin mukana. Varmaan sen takia, että aaltoihin oli hyvä purkaa kisajännitystä. Kisan alettua taisi jokunen aalto pyyhkäistä huomaamatta ohikin, mutta tottakai me silti ylpeänä kerromme maailmanennätyksestä. Olikin varmaan ainoita maailmanennätyksiä, joihin meillä on Jellun kanssa edes jotain saumaa:)

Istuimme toisella rivillä. Edessämme oli joukko teinimimmejä, jotka kannustivat innokkaasti Jussia. Tytöt kiljuivat ja zoomailivat kameroillaan lähikuvia Jussista. Sain jossain vaiheessa jopa murhaavia katseita kun kannustin Jussia. Ai, ai..taisin olla paha kilpailija tyttöjen silmissä!:)

Kisan jälkeen Jussi käveli kohti katsomoa ja teineillä alkoi hirveä kilpailu siitä, kuka saisi kukat. Ystävyys unohtui hetkeksi ja kyynerpäätaktiikkaa käytettiin surutta kaveriin. Minä astuin rauhallisesti eturiviin ja Jussi tuli antamaan kukan minulle. Sain vielä suukkojakin!:) Se ei teinejä miellyttänyt, mutta eivät ne raukat siltikään ymmärtäneet, että peli oli menetetty jo kauan aikaa sitten. Yksi ystävistäni kuuli kun teinit puhahtivat: "Höh! Antoi oman ikäiselleen!" Meillä oli hauskaa!:)