Pojasta polvi paranee?

Huippuviikonloppu Vaasassa takana! Kalevan kisat toivat meidän perheeseen mestaruuden. Ihmekös tuo kun urheilija on kunnossa ja kannustusjoukoissa faneista innokkain, W!:) Pikkumies kannusti kovasti isää ja tuuletti tietenkin hurjasti. 

W odottaa isää palkintojen jakoon.

Liikunnallisten vanhempien lapsestakin uskotaan tulevan liikunnallinen. Kun lapsen isä on Suomen mestari ja äitikin kohtuu sporttinen niin tuntuu, että monet asettavat lapsellekin isoja odotuksia. Jotkut sanovat, että W on tulevaisuuden Suomen mestari. Jotkut ovat varmoja, että hän oppii kävelemään aikaisin. Ylipäätään kysellään, tuleeko sinusta korkeushyppääjä vai koripalloilija. Neuvolassakin sanotaan, että poika on liikunnallisesti poikkeuksellisen lahjakas, mutta asiaa ei voida ilmaista sinällään vaan mukaan pitää lisätä huomautus, että "ihmekös tuo kun on tuollainen isä".

W on nyt 8kk. En vetäisi hirveän suuria johtopäätöksiä lapsen tulevaisuudesta tässä vaiheessa. Lahjakas 8kk iässä ei tarkoita, että hän olisi sitä 8-vuotiaana, saati 18-vuotiaana. On varmaa, että W tulee ohjautumaan liikunnalisiin harrastuksiin vanhempiensa mukana. Poika on, ja tulee oleemaan urheilukentillä, laskettelurinteessä jne. Silti ei ole yhtään varmaa kiinnostuuko hän erityisemmin urheilusta. Voihan se suosikkiharrastus löytyä jostakin muualtakin, vaikkapa musiikin parista. Tosin siihen ei geeneistä saa ihan yhtä vahvaa pohjaa, ellei sitten kaksi negatiivista lukua yhteen kerrottuna olekin positiivinen:)

Loppuvuoden poikamme ennuste on todennäköisemmin se, että hän ei ainakaan junnuvuosina tule juhlimaan kun alkuvuoden karpaasit jyräävät yli. Meidän vanhempien tehtävä onkin silloin kannustaa jatkamaan ja muistuttaa, ettei junnutähti välttämättä ole aikuistähti. Tämä siis siinä tapauksessa, että W ITSE on kiinnostunut urheilemaan.

Aivan liian paljon näkee tapauksia, joissa vanhempi (useimmiten isä) tuntuu olevan enemmän innoissaan lapsensa urheilu-urasta kuin lapsi itse. On vanhempia, jotka kannustavat vain omaa lastaan, pönkittävät tämän itsetuntoa minkä kerkiävät ja useimmiten siinä samalla unohtuu kilpakumppanien kunnioitus. Jotkut vanhemmat taitavat elää omaa, menetettyä tai saavuttamatta jäänyttä urheilu-uraansa lapsen kautta. Näissä tapauksissa yleensä yritetään saavutta isoja asioita jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Tavoitteet ovat korkealla ja uhoa riittää. Pitää vain olla tarkkana, ettei puheet jää puheiksi. Kentän laidalla näkee välillä suorastaan pelottavia parivaljakoita. Joskus tuntuu, että vanhempi on valmis tekemään mitä vain lapsensa menestyksen eteen. Siis ihan mitä vain!

Me annamme lapsemme kasvaa ja kehittyä juuri siihen tahtiin kuin hän on valmis. Antakaa tekin!

Katsomohahmoja

Olen tehnyt tässä vuosien varrella empiiristä tutkimusta katsomohahmoista. Sehän menee niin, että pienillä paikkakunnilla on aina ne parhaat tyypit ja jutut. Ai mitä on katsomohahmot? No, tiedättekö kun jonkun ihmisen vaan näkee aina samassa paikassa. Kerran vuodessa, siellä tietyssä kisassa ja vuodesta toiseen. Esim. Lapinlahdella on yksi suosikkihahmoistani. Tämä hyvin ruskettunut mies omaa persoonallisen pukeutumis- ja hiustyylin, eikä luovu keltaisista farkkushortseistaan olipa sää mikä hyvänsä. En ole nähnyt häntä ikinä missään muualla, mutta hän on joka vuosi Lapinlahden eliittikisoissa. Muitakin vastaavia löytyy.

Pienillä paikkakunnilla myös katsomokeskustelut ovat aivan omaa luokkaansa. "Elina on Osku Torron sisko" -tyyppisiä juttuja nyt kuulee kaikkialla, mutta pikkukisoissa valikoima on laajempi. Viime viikolla Kauhajoella kuulin uudentyyppisen jutun. Eräs kylän mies ylpeänä kertoi, että naisten keihäskisassa oli mukana (varsin hyvä) urheilija, joka oli hyväksynyt hänen tyttärensä Facebook-kaverikseen. Wow, kova meriitti!:) 

Yksi hauska katsojatyyppi on myös se, joka yrittää esittää todellista tietäjää, mutta kompastelee jutuissaan pahasti. Olen itseasiassa tällaisista asiantuntijoista kirjoitellut ennenkin. Kauhajoelta täytyy poimia yksi sellainenkin, varsinkin kun liittyi korkeushyppyyn. 

Iso kylänmies oli kentän reunalla ennen pienempää miestä ja pääsi omana tietonaan toistamaan kenttäkuuluttajan jutut pienemmän kaverin saapuessa. Pian tosin selvisi, että jotain kenttäkuulutuksesta oli mennyt pahasti ohi. Asiantuntevaan sävyyn hän esitteli Suomen mestarin ja ennusti, ettei kisassa taida oikein olla hänelle vastusta. Isompi mies kun kuulemma seuraa tiivistii yleisurheilua ja tuntee sen takia nämä parhaat. Pienempi kaveri oli selvästi kokemattomampi yleisurheilukatsoja ja ihasteli isomman tietämystä. Ensin he siinä yhdessä ihastelivat, miten hyvin eräs nuori poika hyppää. (Tämä "junnu" oli uransa Kauhajoelle päättänyt Samuli Nurminen, ikää 30+) Pian alkoikin ihmettely kun joku kuitenkin hyppäsi samoista korkeuksista kuin Suomen mestari. Alkoi hätäinen käsiohjelman selaus. Millään ei meinannut löytyä edes sellaista kilpailunumeroa, mutta lopulta..."Jaa, sehän on Torro!"