Eskola kateissa

Tänään meidän tiimi suuntaa Hämeenlinnaan. Etukäteen on mietityttänyt vain, millainen patja Kaurialassa mahtaa odottaa. Toivottavasti asia on kunnossa, eikä muitakaan kisaa tai keskittymistä häiritseviä asioita ilmaannu.

Viikko sitten Kauhajoella roolia otti paikallinen sankari mehukanisterinsa kanssa. Hän asteli kesken kisan kentälle ja kyseli Jussilta "Eskolaa". Kohteliaat huomautukset käynnissä olevasta kisasta eivät menneet perille. Eskola oli pahasti kateissa.
Herra ei ymmärtänyt, vaikka hänelle kerrottiin, että siellä on nyt Rio rimassa. Siihen jäi palloilemaan. Mahtoiko Eskola koskaan löytyä?:D

Palkintopallin onnellisin tuli tällä kertaa mitalikolmikon ulkopuolelta.

Kalevan kisat 2015

Lauantaiaamu Porissa alkoi kelin puolesta synkkänä. Vettä satoi ja mittarilukemat olivat kaukana kesäkeleistä. Jussille riitti onneksi karsinnassa yksi hyppy ja siitä alkoi keskittyminen varsinaiseen kisapäivään ja Kalevan kisojen finaaliin. 

Kesä ei ole ollut helppo, joten jännitin vielä tavallistakin enemmän.

Finaali oli upeaa katseltavaa! Jussi tarjosi jälleen upeita hetkiä ja tunteita koettavaksi: jännitystä, onnellisuutta, ylpeyttä. 

Paitsi minä, myös lapsemme pääsevät nauttimaan isän urheilu-urasta. Prinsessamme, 3kk toistaiseksi lähinnä aistii tunnelmaa. W sen sijaan on tunteella mukana, kannustaa ja on hurjan ylpeä isästä. Eilen villit "Hyvä isukki!" -huudot raikasivat jo esittelyssä ja sama meno jatkui läpi kisan. Poika taputtaa isän yleisölle antamaa rytmiä ja tuulettaa ylityksiä.

Kisan jälkeen W olisi kovasti halunnut päästä itsekin patjalle, mutta tällä kertaa joutui tyytymään vain käväisyyn sylissä kentän puolella. Palkintojen jakoa W säntäsi seuraamaan aitiopaikalta. Kas kun ei kiivennyt korokkeelle!

Finaalipäivä oli onneksi aurinkoinen ja yleisöä reilusti paikalla. Katsomoväelle kiitos loistavasta kannustuksesta. Ei todellakaan tarvinnut yksin taputtaa. Hieno homma, että porukka lähtee mukaan, koska siitähän urheilijat tsemppinsä saavat!