maanantai 3. elokuuta 2015

Kalevan kisat 2015



Lauantaiaamu Porissa alkoi kelin puolesta synkkänä. Vettä satoi ja mittarilukemat olivat kaukana kesäkeleistä. Jussille riitti onneksi karsinnassa yksi hyppy ja siitä alkoi keskittyminen varsinaiseen kisapäivään ja Kalevan kisojen finaaliin. 


Kesä ei ole ollut helppo, joten jännitin vielä tavallistakin enemmän.

Finaali oli upeaa katseltavaa! Jussi tarjosi jälleen upeita hetkiä ja tunteita koettavaksi: jännitystä, onnellisuutta, ylpeyttä. 

Paitsi minä, myös lapsemme pääsevät nauttimaan isän urheilu-urasta. Prinsessamme, 3kk toistaiseksi lähinnä aistii tunnelmaa. W sen sijaan on tunteella mukana, kannustaa ja on hurjan ylpeä isästä. Eilen villit "Hyvä isukki!" -huudot raikasivat jo esittelyssä ja sama meno jatkui läpi kisan. Poika taputtaa isän yleisölle antamaa rytmiä ja tuulettaa ylityksiä.

Kisan jälkeen W olisi kovasti halunnut päästä itsekin patjalle, mutta tällä kertaa joutui tyytymään vain käväisyyn sylissä kentän puolella. Palkintojen jakoa W säntäsi seuraamaan aitiopaikalta. Kas kun ei kiivennyt korokkeelle!



Finaalipäivä oli onneksi aurinkoinen ja yleisöä reilusti paikalla. Katsomoväelle kiitos loistavasta kannustuksesta. Ei todellakaan tarvinnut yksin taputtaa. Hieno homma, että porukka lähtee mukaan, koska siitähän urheilijat tsemppinsä saavat!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti