Sanasia Salosta

Hallikausi starttasi meidän perheen osalta lauantaina Salossa. Jussi on tikissä ja mua jännittää entiseen malliin. Suurin muutos onkin W. Sen lisäksi, että W tallustelee pitkin hallia, hän ymmärtää nykyään jo hyvin, mistä on kyse kun ollaan kisoissa. W taputtaa kannustukseksi, ilostuu ja innostuu nähdessään isän hyppäävän ja huusi W jopa "Jeeee!" kun Jussi ponkaisi 220. 

Minulle äitinä on sydäntä sulattavaa nähdä, miten ihailevasti W katselee isäänsä kentällä.

Salohallin kisa oli juuri sellainen, joita olen Suomeen kaivannut. Mahtavaa, että tällainen järjestettiin! Kisa hypättiin koripallokentälle rakennetulla paikalla, värivalojen loisteessa ja musiikin soidessa. Tällaisia kisoja on Keski-Euroopassa ja ne vetävät hyvin yleisöä. Katsojalle skaba on näyttävä ja urheilijalle mukavan erilainen. Tunnelma on yleensä hyvä! Salon kisaan toki olisi toivonut kansainvälisiä osallistujia ja kirittäjiä. Olikohan budjetti niin pieni, ettei hyppääjiä hankittu ulkomailta? Toivottavasti ensi vuonna tämäkin puoli on kunnossa.

Salohalli valmiina kisaan.

Huonointa Salohallissa oli lämpötila. Älyttömän kylmä! Oli hurjaa katsoa kun Jussi joutui pukemaan toppatakin päälle verryttelyssä ja hyppyjen välillä. 

Mekin vietimme W:n kanssa hyvän aikaa hallilla jo ennen kisan alkua, mutta ei paleltu. Toisella oli koko ajan niin kova vauhti päällä ja toinen yritti pysyä perässä. Voitte arvata kumpi oli kumpi;)

Tontut tallessa, kuusi pystyssä

Hyvää uutta vuotta kaikille! Juhlat on juhlittu ja arki alkanut. Pakko kuitenkin tehdä vielä pieni joulupäivitys. 

Joulu oli nimittäin entistä ihanampi kun W istui kanssamme joulupöydässä syöden samoja ruokia kuin muut. Uutena vuonna W puolestaan katseli ihmeissään kun isä ja kummisetä ampuivat raketteja. Ihania hetkiä!

Kerroin ennen joulua aikovani käyttää lähinnä vain pehmeitä joulukoristeita ja se oli kyllä erinomainen valinta. Tontut ovat kiinnostaneet W:tä kovasti. Monta kertaa päivässä W on kiertänyt osoittamassa jokaiseen tonttuun. Niitä, jotka ovat korkealla, on pitänyt päästä katsomaan sylistä. Veikkaan, että pikkuinen ihmettelee aika paljon kun kohta tontut lähtevät pois. Kai mä sitten kerron, että tontut palasivat Korvatunturille:) 

Joulukuusen kohtalo arvelutti etukäteen, mutta pystyssä on pysynyt. Aluksi se oli Wn mielestä niin jännittävä, ettei hän vahingossakaan koskenut kuuseen. Katseli vain läheltä. Pian W rohkaistui heittämään kuusta pallolla, mutta kun pallo tippui kuusen alle, hän ei halunnut hakea sitä itse. Hassua meidän tavallisesti niin rohkealta poitsultamme:) Lopulta W on kyllä koskenut kuusta ja nauranut kun olen kieltänyt. Mutta kuten sanottu, kuusi on pysynyt pystyssä ja koristeet ehjinä.