Ready, steady, go!

Sain melko helposti paikan kisakoneesta. Muutama klikkaus netissä ja siinä se.

Kisoihin valmistautuminen on sujunut erinomaisesti. Matkalaukkuun on tarkoin valikoitu sinivalkoista. Yksi viime hetken mekkomuutos tuli, mutta se oli harkittu päätös ja vaikuttaa vain positiivisesti kisasuoritukseeni.

Ennen huomista kisasuoritusta on vielä aikaa tutustua kenttään ja verrytellä kannustushuutoja. Kisapäivän aamuna sitten ajoissa hereille, jotta olen valmiina kun on Jussin karsinnan aika.

Zürich -Täältä tullaan!

Kuopiosta Zürichiin

Kalevan kisoista on jo melkein viikko, enkä ole vielä kirjoittanut blogiin, hui! No, se antaa kyllä juurikin oikean kuvan kuluneesta viikosta. On ollut aikamoista hässäkkää!

Jussi siis vei mestaruuden ennätyksellään ja EM-kisarajalla. Tunnelma Kalevan kisojen finaalissa oli kerrassaan huikea! Jännitin taas kerran aivan tajuttoman paljon!! Jussin jättäessä väliin 224, olin jo lähes tulkoon itku silmässä. Itkuhan siinä sitten tulikin kun rima ylittyi uudesta ennätyskorkeudesta 226. Samalla heikkeni Jussin coachin kuulokin. En myönnä mitään, mutta Jokke jotain vihjaili kun yhden aikaan yöllä sanoi kuullon hiljalleen palailevan toiseen korvaan.:) Rynnistin suorilta Joken syliin, omalla kisan korkeimmalla ponnahduksellani ja taisin siinä samalla vähän päästää onnenkiljahduksia...

EM-kisat vaikuttavat meidän perheeseen muutenkin kuin urheilullisesti. Oma töihin paluuni saa erikoisen alun kun olen saman tien poissa. Onneksi mulla on mahtavat työkaverit, jotka ymmärtävät asian ja ovat hengessä mukana. Parempia ei voisi olla!

Kaksin matkassa

Olen monta kertaa matkustanut yksin jonnekin päin maailmaa Jussin perässä. Osasin varautua, että jonain päivänä saatan matkustaa kahdestaan lapsemme kanssa. Nyt se on sitten koettu.

Olin tyytyväinen, että W on matkustanut paljon ennen kuin lähdimme kahdestaan. Hän on tottunut moniin matkustustilanteisiin ja tietää, missä on kun olimme esim. lentokentällä. Ainoa, mikä etukäteen ajatellen olisi voinut hankaloittaa matkaa on Wn vilkas ja utelias luonne. Uskoin kuitenkin, että hän aistisi tilanteen erikoisuuden (sen, että matkustamme kaksin) ja olisi tavallista rauhallisempi.

Muutamia asioita olin toki ratkaissut jo etukäteen helpottamaan matkustusta. Meillä esimerkiksi oli matkarattaiden lisäksi vain yksi ruuman menevä laukku ja käsimatkatavarana minulla oli olkalaukku. Näin ollen sain matkavaramme helposti kulkeutumaan yksin.

Kun matkustamme koko perhe yhdessä, toinen meistä on aina turvatarkastusportin toisella puolen vastassa Wtä. Nyt hän kulki yksin edeltä ja jäi odottamaan minua. 

Sillä aikaa kun pakkasin läpivalaistut tavarat takaisin laukkuun W piti mekkoni helmasta kiinni ja odotti, että olin valmis. Se oli oikeastaan ainoa kohta, jossa ajattelin, että W saattaa innoissaan jatkaa matkaa ilman minua. Seuraavat mahdolliset haasteet olisivat vasta koneessa. 

W osaa laittaa itse turvavyönsä, laskee pöydän tarjoilukärryn lähestyessä ja tietää periaatteessa muutenkin, miten koneessa kuuluu olla. Paikallaan istuminen ei ole kuitenkaan meidän pojan lempipuuhaa, joten aina jossain vaiheessa tulee venkoilua. Nyt ei ollut edes sitä toista syliä, johon välillä vaihtaa. Olin henkisesti valmistautunut pahimpaan, huutolentoon.

Olen ennenkin kirjoittanut (Matkamiehen kuulumisia), kuinka lapsen kanssa kannattaa varautua lentomatkaan. Viihdykettä ja välipalaa on hyvä olla matkassa. Sopivassa rytmissä vaihtelin kirjoja, annoin iPadin, katseltiin kuvia ja videoita puhelimesta ja pidettiin evästauko. W sai myös koneesta kaksi lelua, jotka olivat oikein mieluisat.

Normaalisti käymme kävelyllä käytävällä, mutta nyt se ei valitettavasti onnistunut kuin hetken. Meille sattui pomppuinen reitti.

Nyt, Wn ollessa reilu 1.5v., pakkaaminen on helpottunut kun ns. lisävarusteita ei enää tarvi. Ei tarvi miettiä, onko nokkamuki tai unitutti puhdas. Vaippoja vain käsimatkatavaroihin ja siinä se. (En suosittele kokeilemaan vaipattomuutta lentokoneessa, vaikka se muuten sujuisikin.)

Perillä W lähti koneesta sylissäni ja oli siinä passintarkastuksen ohitse asti. Sen verran jännittävää tulla uuteen paikkaan, että malttoi ihan hyvin sylissä. Laukkuja odottaessa näimme jo Jussin ikkunan takaa. Wn onni oli sanoin kuvailematonta. Laukkumme tuli onneksi nopeasti ja perhe oli pian yhdessä.

Kaksin Wn kanssa matkustaminen meni odotetusti. W ei säntäillyt minnekään kun tiesi, etten yksin ennätä perään. Hankalia tilanteita ei ilmennyt. Voin siis kannustaa rohkeasti matkaan taaperon kanssa, vaikka kahdestaan! 

Arvostelijasta arvostajaksi

Eilen käydyt Paavo Nurmi Gamesit oli kaikin puolin mahtava urheilutapahtuma. Paikalla oli 10 200 katsojaa ja urheilijat saivat ansaitsemaansa kannustusta. Näin suureen ihmisjoukkoon mahtuu melkoinen määrä "asiantuntijoitakin". Kohdalleni sattui yksi, kuinka ollakaan, korkeushyppyarvostelija.

W kulki pitkin katsomoa ja pysähtyi seuraamaan kisaa erään keski-ikäisen miehen eteen. Donisan oli juuri hyppyvuorossa ja tiputti 220:sta. Mies vähätteli Donisania, todeten hänen olevan "vain joku tollanen kansallisen tason hyppääjä". Käänsin tiukan katseeni taakse ja mies vaivaantui. Hetken hän istui hiljaa, kunnes ryhtyi hyvittelemään. Mies alkoi päivitellä seuralaiselleen, kuinka huima korkeus 220 on ja kannusti jatkossa kovasti. Itseasiassa sinä aikana, minkä vietimme hänen edessään, mies ei enää puhunut mitään muuta kuin hyvin ylistävään sävyyn korkeushypystä ja Jussista. :D

"Kansallisen tason" Donisan on 231 hypännyt romanialainen, joka myös voitti eilisen kisan.

Pieni apulainen

Tämä kirjoitus on omistettu kaikille teille, jotka epäröitte lapsen hankkimista. Listaan teille muutamia syitä heittäytyä vanhemmuuteen;)

Piilevät kyvyt esiin

Fetapullia, nam!

Pidän itseäni luovana ihmisenä, mutta aiemmin luovuuteni ei ulottunut ruuanlaittoon. Äitiys herätti jotakin sisälläni ja jo äitiysloman aikana aloin keksiä ja toteuttaa paljon monipuolisempia vaihtoehtoja kotiruokaan. Ehkä olet jo hyvä kokki, mutta jokin muu, uusi innostuksen kohde saattaa odottaa sinua.

Ekologisuus

Unohdan aina valot päälle vaatehuoneeseen. Jussi on yrittänyt kouluttaa mua, tuloksetta. Äitiys ei tuonut tähän taitoon parannusta, mutta sen sijaan sain pienen pojan, joka huolehtii asian äidin puolesta. Jotenkin W aina huomaa, jos en ole sammuttanut valoa ja kurkottautuu painamaan valokatkaisijaa. 

Puutarhuri

Vesileikit ovat monen lapsen mieleen. Kesäaikaan kukkien kastelu pienellä kastelukannulla sujuu siis leikiten.

Ovimies
Kohtelias herrasmies avaa minulle oven aina kun lähden tai tulen kotiin. Oikeastaan aina kun vastassa on joku ovi. Kyllähän naiselle ovi pitää avata!

Siivoaja

Vanha vitsihän on, että ryömivä lapsi siivoaa lattiat. Siivous jatkuu taaperonakin. Lapsi poimii mielellään roskat lattialta ja kuljettaa ne kiltisti roskikseen. Paljon kätevämpää kuin kyyristyä itse jokaiseen pölypalloon. 

W:n kasaamat pyykit

Lisää aikaa

Lapsi on luontaisesti auttavainen ja nopeuttaakin montaa arkista askaretta. Otetaan esimerkki vaikka pyykinpesusta. W tyhjentää mielellään pyykit koneesta ja ojentaa niitä minulle sitä mukaa kun ripustan pyykkejä kuivumaan. Kun on aika ottaa pyykit narulta, ojennan vähän kerrallaan W:lle ja hän kiltisti vie ne oikeaan huoneeseen.

Esimerkkejä riittäisi vaikka kuinka paljon. Pöydän kattaukseen saa apua, jopa kenkien pukemiseen, vaikka voisi kuvitella, että se menee aina niin päin, että äiti pukee lapsen kengät. Mikä parasta, lapsi oppii joka päivä uutta!

Omistushaluiset tuttisuut

Suomalaiset lähtevät pääsiäiseen viettoon Lappiin, espanjalaiset Kanarialle. Täällä me siis olemmekin espanjalaisten ympäröiminä. Wn kannalta se tietää vähän heikompaa kaveritilannetta.

Tähän asti hotellilla on ollut lähinnä brittilapsia ja he ovat ottaneet aivan mahtavalla tavalla Wn mukaan leikkeihin, vaikka hän onkin paljon muuta porukkaa nuorempi. Ainakin neljän tähden hotellissa asustavat britit ovat hyvin kasvatettuja lapsia. He antavat lelujaan Wn käyttöön ja tuovat kaikki meidän pojan lelut takaisin jos lähtevät altaalta aiemmin. Onpa ilmassa ollut vähän reissuromantiikkaakin suloisen viisivuotiaan brittitytön kanssa:) Neitokainen oli jo ilmoittanut vanhemmilleen haluavansa pikkuveljen. Nimikin oli tiedossa. Tietenkin sama kuin meidän W;) 

Espanjalaisilla lapsilla on lähes aina valtava omistushalu leluja kohtaan, olivatpa ne sitten omia tai kaverin. Heidän ei ole myöskään helppo leikkiä esim.pallottelua toisen kanssa, jossa omastaan joutuu hetkeksi luopumaan. 

Espanjalaisilla on muuten muotia kelluttavat uimapuvut. Itse en ymmärrä niiden käyttöä. Miten lapsi oppii ymmärtämään, että veteen uppoa jos se kokemus häneltä peitetään? Miten niin skandinaavit ovat ylisuojelevia?!  

Muutoinkaan espanjalainen lastenvaatemuoti ei ole makuuni. Taaperotkin puetaan kuin vauvat. Toisaalta tuntuu, että espanjassa on normaalia syödä tuttia vielä 5-vuotiaana, joten kai he sitten ovat vauvoja pidempään.

Tarkoitukseni ei ole suinkaan mollata espanjalaisia, sillä pidän heistä. Olemme kuitenkin matkustaneet paljon ja Wn tultua mukaan kuvioihin nämä havainnot ovat vahvistuneet. Olisiko kaikella tällä yhteys siihen, että Espanjassa asutaan pitkään vanhempien luona ja ollaan heidän huollettavinaan? 

Sylin täydeltä tikkareita

Meillä alkoi kesä jälleen huhtikuusta. Vietämme siis leirielämää auringon alla. W pääsee taas kokemaan paljon uusia juttuja. Tälläkin reissulla on ehtinyt jo sanavarastoon kertymään sellaisia uusia sanoja, joita tuskin olisimme Suomessa kuulleet. 

Kaikken eniten on W:lle kuitenkin kertynyt tikkareita! Respassa heti ensimmäisenä ojennettiin tikkaria pienelle matkaajalle. Siivoojat antavat tikkareita W:lle käytävillä, kaupoissa ja kaduilla W kerää tikkareita kaikenlaisilta kaupustelijoita heiluttamalla ja tervehtimällä jokaista. W ei syö tikkareita tai mitään muutakaan karkkia. Yleensä kohteliaisuudesta otamme kuitenkin tikkarit vastaan. Toisinaan yritän sanoa, ettei W syö tikkareita, mutta ei sekään auta. Siinä vaiheessa karkki on jo annettu lapsen käteen. Onneksi W ei tiedä, mitä ne ovat, joten saan vielä napattua talteen.:) 

Tikkareissa on se hyvä puoli, että ne menevät pieneen tilaan. Suomessa annetaan aina ilmapalloja. Ne eivät mene pieneen tilaan, mutta eipä niitä tarvitse säilöäkään. Poksahtavat kuitenkin:)

Pienen pieni pala saalista

Joulupukin kisat

Viikonloppuna oli  aika jakaa hallikauden Suomen mestaruudet. Yksi niistä tuli meidän perheeseen, jee! Rovaniemen kisat nostivat tunteita pintaan muullakin tapaa kuin kisajännityksen muodossa.

Joulupukki SM-kisojen etusivulla oli jotenkin vähän lapsellista. Pian selvisi, että Rovaniemi oli kaiken kaikkiaan kisajärjestäjänä aika lailla lapsen kengissä.

SM-kisojen nettisivu

Lähtökohtaisesti kisat Lapissa eivät vedä kovin suuria yleisömassoja paikalle. Mihin silloin kannattaa panostaa? Tietenkin toimivaan livetulospalveluun. Siinä ei pitäisi nykypäivänä mitään ihmeellistä ollakaan, perusjuttu. Rovaniemelle ilmeisesti tulokset jäivät kuitenkin Joulupukin hoidettavaksi ja niistä kuulee vasta aattona. Onneksi on Twitter ja älypuhelimet. Käytännössä kisojen tuloksista tiedottivat muutamat valmentajat, sen mitä ehtivät. Tosin sitäkin hommaa hankaloitti, etteivät kuulutukset oikein kuuluneet tai olleet ajan tasalla. Ajat oli mitä oli jne. Mitalistit sentään saatiin järjestykseen.

Osuva vertaus tulospalvelusta

SM-kisat jäivät mediassa vaille suurta huomiota. Sotshi painoi päälle ja vei Ylen resurssit, ymmärrettävää. Lisäksi kisat olivat kaukana ja hallissa, jossa kuvaaminen olisi enemmän kuin hankalaa. Moni asia siis epäonnistui näiden kisojen kohdalla, mutta urheilijat sentään hoitivat hommansa aika hyvin.:)

Tältä se näytti kun tuloksia lajin päätyttyä päivitettiin kotisivulle. Tästä tosin luovuttiin jo ennen ensimmäisen kilpailupäivän päättymistä.

Rovaniemen SM-kisat olivat tiedottamisensa osalta kuin eri vuosituhannelta. Hallikin on pieni kuin mikä ja esim. korkeuspaikalla urheilijoiden ilona oli neljä eri alustaa. SM-kisat tulisi järjestää halleissa, joissa suorituspaikat ovat kunnossa. Järjestäjien puolestaan olisi ymmärrettävä tämän päivän vaatimukset ja hankittava apua jos omat taidot eivät livetuloksiin riitä. En voi olla lausumatta paria pientä toivetta... Mennään urheilun ehdoilla! Unohdetaan aluepolitiikka!


PS.Kisat avasi ja päätti Joulupukki, tientenkin. Palkintojenjaossakin oli mukana tonttulakkipäisiä lapsia... tai siis tonttuja, tietenkin.:)

Talven iloja ja tamineita

Tykkään kun on kunnon talvi: lunta ja sopivasti pakkasta. Ulkona on kaunista ja valoisaa. Mikä tärkeintä, pääsee lautailemaan!:) 


Tänä vuonna odotin lunta erityisellä innolla Wn puolesta. Mun pieni mies ei vielä viime talven lumia muista, mutta olin varma, että tämä vilpertti nauttii lumileikeistä. W:llä oli onni päästä möyrimään lumeen jo ennen kuin sitä oikein satoikaan. Varmaan keskusta-alueen ainoa lumikasa oli aivan kotimme lähellä. Mielummin vein Wn siihen leikkimään kuin kuraiseen puistoon.

Lumileikkejä ruohon vihertäessä.

Samainen leikkipaikka talven tultua.

Äitiys tarjoaa paljon hyvää hyötyliikuntaa. Lumen tultua pulkkailu on noussut ehdottomaksi suosikikseni. Paitsi, että on ihan älyttömän ihanaa ja söpöä vetää W:tä pulkassa, siihen voi näppärästi yhdistää muun muassa mäkivetoja:) Parasta on tietenkin lapsen riemu kun saa laskea mäkeä. Mikään ole sen parempaa kuin nähdä oma lapsi onnellisena!

Odotan jo kovasti, että pääsen luistelemaan W:n kanssa. Joku sanoi minulle, ettei sitä suositella alle kolme vuotiaille, mutta olen kyllä eri mieltä. Jos pojan liikunnallisuus, motoriikka ja tasapaino, kehittyvät samaan malliin kuin tähän asti, uskallaudun W:n kanssa jäälle jo ensi talvena. Niiiiiin kivaa! Ehkä me sitten sen laskettelurinteen kanssa voidaan odotella siihen kolmeen vuoteen:)

Taitaa myös W odottaa jo pääsevänsä jäälle.

Pakkasen pysytellessä melko korkealla, lehdissä on alkanut olla ohjeita, miten pukea pieni lapsi ulos. Lämpökerroksilla on tottakai merkitystä, mutta lapsen vaatetuksessa kannattaa mielestäni panostaa erityisesti laadukkaisiin päälysvaatteisiin. Veden- ja tuulenpitävyys ovat tärkeitä niin talvi- kuin välikausiasuissakin. Itse olen luottanut tanskalaismerkkeihin (Molo, Ticket). Ne ovat huippulaadukkaita ja hyvännäköisiä.

Jännä juttu, että kerään Suomi-designia huonekaluissa, astioissa, ym. kodin tavaroissa, mutta vaatepuolella ei ole samaa kiinnostusta. W:ltä löytyy Marimekkoa, mutta siihen se sitten jääkin.

Toppatakin kanssa W:llä on söpö karvalakki, mutta ulkoleikkeihin kypärämyssy on kyllä loistava. Se pysyy menossa mukana ja kun siinä on vielä vahvikkeet otsalla sekä korvilla, ei tarvita toista hattua päälle. Päällysvaatteen lisäksi mielestäni kengät ovat tärkeä osa lapsen vaatetusta. Siihen asti kun lapsi ei kävele, on helppo käyttää vain lämpimiä töppösiä. Kävelevän lapsen kohdalla kenkiin on panostettava aivan eri tavalla. Leikkiin lähtiessä W käyttää lämpimiä Gore-Tex-kengät. Adidaksen talvitennarit ovat hyvät esim. Pirkkahallilla yms., mutta varsinaisesti ulkoilemaan niillä ei lähdetä. Sitten on tietenkin takuuvarmat UGGit. Kun puen ne W:lle, ei tarvitse miettiä, pysyvätkö varpaat lämpöisinä.

Sanasia Salosta

Hallikausi starttasi meidän perheen osalta lauantaina Salossa. Jussi on tikissä ja mua jännittää entiseen malliin. Suurin muutos onkin W. Sen lisäksi, että W tallustelee pitkin hallia, hän ymmärtää nykyään jo hyvin, mistä on kyse kun ollaan kisoissa. W taputtaa kannustukseksi, ilostuu ja innostuu nähdessään isän hyppäävän ja huusi W jopa "Jeeee!" kun Jussi ponkaisi 220. 

Minulle äitinä on sydäntä sulattavaa nähdä, miten ihailevasti W katselee isäänsä kentällä.

Salohallin kisa oli juuri sellainen, joita olen Suomeen kaivannut. Mahtavaa, että tällainen järjestettiin! Kisa hypättiin koripallokentälle rakennetulla paikalla, värivalojen loisteessa ja musiikin soidessa. Tällaisia kisoja on Keski-Euroopassa ja ne vetävät hyvin yleisöä. Katsojalle skaba on näyttävä ja urheilijalle mukavan erilainen. Tunnelma on yleensä hyvä! Salon kisaan toki olisi toivonut kansainvälisiä osallistujia ja kirittäjiä. Olikohan budjetti niin pieni, ettei hyppääjiä hankittu ulkomailta? Toivottavasti ensi vuonna tämäkin puoli on kunnossa.

Salohalli valmiina kisaan.

Huonointa Salohallissa oli lämpötila. Älyttömän kylmä! Oli hurjaa katsoa kun Jussi joutui pukemaan toppatakin päälle verryttelyssä ja hyppyjen välillä. 

Mekin vietimme W:n kanssa hyvän aikaa hallilla jo ennen kisan alkua, mutta ei paleltu. Toisella oli koko ajan niin kova vauhti päällä ja toinen yritti pysyä perässä. Voitte arvata kumpi oli kumpi;)

Tontut tallessa, kuusi pystyssä

Hyvää uutta vuotta kaikille! Juhlat on juhlittu ja arki alkanut. Pakko kuitenkin tehdä vielä pieni joulupäivitys. 

Joulu oli nimittäin entistä ihanampi kun W istui kanssamme joulupöydässä syöden samoja ruokia kuin muut. Uutena vuonna W puolestaan katseli ihmeissään kun isä ja kummisetä ampuivat raketteja. Ihania hetkiä!

Kerroin ennen joulua aikovani käyttää lähinnä vain pehmeitä joulukoristeita ja se oli kyllä erinomainen valinta. Tontut ovat kiinnostaneet W:tä kovasti. Monta kertaa päivässä W on kiertänyt osoittamassa jokaiseen tonttuun. Niitä, jotka ovat korkealla, on pitänyt päästä katsomaan sylistä. Veikkaan, että pikkuinen ihmettelee aika paljon kun kohta tontut lähtevät pois. Kai mä sitten kerron, että tontut palasivat Korvatunturille:) 

Joulukuusen kohtalo arvelutti etukäteen, mutta pystyssä on pysynyt. Aluksi se oli Wn mielestä niin jännittävä, ettei hän vahingossakaan koskenut kuuseen. Katseli vain läheltä. Pian W rohkaistui heittämään kuusta pallolla, mutta kun pallo tippui kuusen alle, hän ei halunnut hakea sitä itse. Hassua meidän tavallisesti niin rohkealta poitsultamme:) Lopulta W on kyllä koskenut kuusta ja nauranut kun olen kieltänyt. Mutta kuten sanottu, kuusi on pysynyt pystyssä ja koristeet ehjinä.