Aamulehden harrastusliitteessä (AL 3.1.12) houkuteltiin lukijoita penkkiurheilun pariin artikkelilla Ainakin viisi syytä harrastaa penkkiurheilua. Nämä viisi syytä ovat vehkeet, sosiaalisuus, itsetunto, haaste ja tunteet. En malttanut pitää näppejäni erossa artikkelista, vaan oli ihan pakko vähän kommentoida toimittajan pointteja.:)
1.syy: vehkeet
Toimittajan mielestä penkkiurheilu on oiva syy ostaa uusi televisio. Kaikki tietävät, että se on vain tekosyy ja tässä tapauksessa ehdoittaisin keksimään tekosyyn jostain muualta. Urheilu on parasta paikan päällä!
2.syy: sosiaalisuus
Tässä kohdassa voin olla toimittajan kanssa samaa mieltä. Urheilu, myös penkkiurheilu yhdistää ihmisiä. Vaikka laji onnistuu yksinäänkin, voi penkkiurheilusta tehdä joukkuelajin. Sohvaperunointia tai baariscreenejä en edes käsittele, koska kantani siitä, missä urheilua pitää seurata, tuli jo selville.
Ensikertalaisen voi olla helpompi tulla katsomoon kaverin kanssa, mutta toisaalta yleisurheilukatsomossa on helppo saada juttuseuraa ventovieraistakin, jos haluaa. Aina on paikalla muitakin yksin tulleita innokkaita urheiluihmisiä.
Itse olen saanut kokea katsomoissa suurta ymmärrystä ja myötätuntoa jännittäessäni mieheni suorituksia. Valitettavasti toisenlaistakin suhtautumista voi olla. Eräs ystäväni sai hiljattain avautumisen edessä istuvaltaan siitä, miten huonosti ystävän mies muka pelasi (tämä ei siis tapahtunut yu-katsomossa). Eipä olisi saanut omaa miestään kannustaakaan. Hohhoijaa!
3.syy: itsetunto
Toimittajan mukaan penkkiurheiluun kuuluu arvostelu ja se puolestaan kohentaa penkkiurheilijan itsetuntoa. Surullista, sanon minä. On totta, että katsomossa kuule usein arvostelua heikoista suorituksista. Valitettavasti arvostelijoita on jopa enemmän kuin kehujia. Helppoahan se on uhota, mutta meneppä itse kokeilemaan.
Pakko myöntää, että minäkin olen joskus sortunut arvostelemaan naisten pituushypyn tasoa. Samassa voin myöntää, että lukuisista houkutteluista huolimatta, minulla ei ole pokkaa lähteä viivalle. Ei varsinkaan tällä sukunimellä!:)
4.syy: haaste
Aamulehden jutussa tämä syy on kohdennettu niille, jotka eivät ole ikinä ennen seuranneet urheilua. Toisaalta haaste voi olla lähteä seuraamaan jotakin uutta lajia. Rohkaisen voittamaan kaikki ennakkoluulot ja lähtemään katsomoon.
Toimittaja vinkkaa tutustumaan etukäteen esimerkiksi lajin tilastoihin, jotta seuraaminen on helpompaa. Ihan hyvä vinkki, mutta kuinka moni sitten jaksaa ETUKÄTEEN perehtyä. No, ei sen väliä. Paikan päällä voi ostaa käsiohjelman, josta tilastot löytyvät.
Moni voi kuvitella, että pitää olla jonkinlaista asiantuntemusta ennen kuin katsomoon uskaltautuu, mutta voin lohduttaa..."asiantuntijoita" on kyllä ihan riittämiin! Toivotan uudet katsojat tervetulleiksi "ihan vain" nauttimaan urheilusta ja tunnelmasta.
5.syy: tunteet
Tässä kohdassa voin taas olla toimittajan kanssa samaa mieltä, urheilu herättää tunteita. Penkkiurheilija voi eläytyä urheiluun ja kokea niin iloa kuin surua. Henkilökohtaisesti toivon, että surun, toisin sanoen epäonnistumisen hetkillä jaksettaisiin katsomoissa pysyä positiivisina. Penkkiurheilijan ei pidä parjata urheilijaa vaan kannustaa!
Näillä ohjeilla hallikisoja seurailemaan!:)
