SM-hallit

Miesten korkeuskisa oli mestaruuden osalta selvä peli heti Jussin aloitettua kisa. Uskoin ja toivoin Kaattarin jatkavan Jussin kanssa yli kympin korkeuksiin, mutta valitettavasti Maurille sattui hallikauden huonoin kisa lauantaille. Jännitettävää korkeuskisassa riitti kuitenkin aivan loppuun asti. Jännityksestä vastasivat 400m juoksijat tai oikeastaan Pyrinnön toimitsijat.

Samaan aikaan oli käynnissä 400m alkuerät, joiden juoksijat verryttelivät takakaarteessa. Jokainen voi varmaan kuvitella, millaista on keskittyä hyppyihin kun koko ajan juoksijoita viuhuu edestä ohi. Samalla saa sivusilmällä vilkuilla tuleeko törmäystä vai ei. Lähellä se oli muutaman kerran. Viimeisessä yrityksessä TODELLA lähellä!

 

Katsomossa kiljahdeltiin pelosta, siis muutkin kuin minä. Kahden erisuuntiin juoksevan urheilijan törmäyksessä voisi käydä TODELLA pahasti! Korkeuskisan lippumies oli ainoa toimitsijoista, joka yritti estää juoksijoita häiritsemästä kisaa. Hän kirmasi rimalta radalle ja takaisin. Paitsi että ei ihan kirmannut kun oli toimitsajaporukan vanhin. Muita ei tuntunut koko juttu kiinnostavan. 

Korkeuskatsomon edessä nojaili mainoksiin useampikin toimitsija-asuinen heppu toimettoman näköisenä. Kysyin heistä yhdeltä: "Onko sulla joku duuni siinä?" Poika pyöritteli päätän ja sanoin: "Voisitko mennä näyttämään juoksijoille, etteivät tule eteen?" Arvatkaas vastaus.

"En", kundi sanoi. 

Kiitos siitä. Oikein hienosti toimittu. 

Sen verran kotiin päin vetoa olisi suonut, että kun järjestävän seuran urheilija yrittää tehdä hyvää tulosta, (vaikkakin mestaruuden jo ratkettua) niin annettaisiin hänelle edes mahdollisuus keskittyä. Ei sen pitäisi olla edes mitään kotiin päin vetoa vaan aivan normaali menettelytapa. Vihastutti aivan vimmatusti!

Jokke antoi ansaitusti palautetta kisaorganisaation suuntaan. Toivottavasti jatkossa osaisivat hoitaa homman.

Sille harmaahapsiselle lippumiehelle haluaisin sanoa KIITOS. Olisin sanonut jo lauantaina, jos olisin nähnyt hänet. Ihanaa, että edes yksi ihminen välitti Jussista ja yritti taata hyppyrauhan.

"Mä tunnen ton!"

Muutama viikko sitten olin maksamassa ruokaostoksia kun viereiseltä kassalta joku nainen tervehti minua. Katsoin häntä hetken, toisenkin. Sitten hymyilin ja huuleni tapailivat "hei", mutta en ole varma saiko siitä mitään selvää. Sen verran vieno ja vaivaantunut tervehdykseni oli. Minulla ei nimittäin ollut mitään käsitystä siitä, kuka tuo nainen oli. Jotakin etäisesti tuttua hänessä oli, mutta en pystynyt yhditstämään mihinkään tai kehenkään. Todella hämäävää kun en keksinyt, kuka hän oli, vaikka nimi- ja kasvomuistini on loistava!


Äkkiä tuo tapahtuma kuitenkin unohtui, kunnes parin viikon kuluttua se sama nainen oli taas viereisellä kassalla! Kävin läpi kaikki vanhat opettajani yms. mutta ei. Mystinen nainen.


Tervehtijöitä on monenlaisia. Tähtien kisoissa minua tervehti taas joku nainen, jota en ollut kyllä koskaan ennen nähnyt. Eipä tuntenut Jokkekaan, joten nainen oli selkeästi sellainen, joka tervehtii kun itse tunnistaa toisen.


Sekin on hauskaa kun joskus tervehtii vahingossa sellaista henkilöä, jota ei oikeastaan tunne. Äidille kävi kerran niin. Hän tervehti erästä eturivin poliitikkoa hotellin aulassa reippaan tuttavallisesti kun ei ehtinyt siinä kohdalla vielä rekisteröimään muuta kuin tutut kasvot.


Sitten on ne ärsyttävät tyypit, jotka väittävät tuntevansa jonkun, vaikka eivät oikeasti tunnekaan. Tähtien kisoissa kuuntelin kun eräs poitsu, jonka tiedän (huom.en tunne, tiedän) kertoi kaverilleen tuntevansa yhden minun tuttuni. Repesin itsekseni kun tiesin, että asia ei nyt ihan näin ole. Käännyin rauhassa häneen päin ja vähän hymyilin, mutta tyyppi istuskeli täysin coolina. Hän ei voinut olla huomaamatta katsettani, joten ehkäpä pikkupikku pisto tuntui omatunnossa. Saipa ainakin tehtyä vaikutuksen kaveriinsa.


Varmistin vielä samana päivänä siltä, jonka poika väitti tuntevansa, että oottekos ystävystynyt tässä lähiaikoina... Eivät olleet. :)