perjantai 17. helmikuuta 2012

"Mä tunnen ton!"

Muutama viikko sitten olin maksamassa ruokaostoksia kun viereiseltä kassalta joku nainen tervehti minua. Katsoin häntä hetken, toisenkin. Sitten hymyilin ja huuleni tapailivat "hei", mutta en ole varma saiko siitä mitään selvää. Sen verran vieno ja vaivaantunut tervehdykseni oli. Minulla ei nimittäin ollut mitään käsitystä siitä, kuka tuo nainen oli. Jotakin etäisesti tuttua hänessä oli, mutta en pystynyt yhditstämään mihinkään tai kehenkään. Todella hämäävää kun en keksinyt, kuka hän oli, vaikka nimi- ja kasvomuistini on loistava!


Äkkiä tuo tapahtuma kuitenkin unohtui, kunnes parin viikon kuluttua se sama nainen oli taas viereisellä kassalla! Kävin läpi kaikki vanhat opettajani yms. mutta ei. Mystinen nainen.


Tervehtijöitä on monenlaisia. Tähtien kisoissa minua tervehti taas joku nainen, jota en ollut kyllä koskaan ennen nähnyt. Eipä tuntenut Jokkekaan, joten nainen oli selkeästi sellainen, joka tervehtii kun itse tunnistaa toisen.


Sekin on hauskaa kun joskus tervehtii vahingossa sellaista henkilöä, jota ei oikeastaan tunne. Äidille kävi kerran niin. Hän tervehti erästä eturivin poliitikkoa hotellin aulassa reippaan tuttavallisesti kun ei ehtinyt siinä kohdalla vielä rekisteröimään muuta kuin tutut kasvot.


Sitten on ne ärsyttävät tyypit, jotka väittävät tuntevansa jonkun, vaikka eivät oikeasti tunnekaan. Tähtien kisoissa kuuntelin kun eräs poitsu, jonka tiedän (huom.en tunne, tiedän) kertoi kaverilleen tuntevansa yhden minun tuttuni. Repesin itsekseni kun tiesin, että asia ei nyt ihan näin ole. Käännyin rauhassa häneen päin ja vähän hymyilin, mutta tyyppi istuskeli täysin coolina. Hän ei voinut olla huomaamatta katsettani, joten ehkäpä pikkupikku pisto tuntui omatunnossa. Saipa ainakin tehtyä vaikutuksen kaveriinsa.


Varmistin vielä samana päivänä siltä, jonka poika väitti tuntevansa, että oottekos ystävystynyt tässä lähiaikoina... Eivät olleet. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti