Samaan aikaan oli käynnissä 400m alkuerät, joiden juoksijat verryttelivät takakaarteessa. Jokainen voi varmaan kuvitella, millaista on keskittyä hyppyihin kun koko ajan juoksijoita viuhuu edestä ohi. Samalla saa sivusilmällä vilkuilla tuleeko törmäystä vai ei. Lähellä se oli muutaman kerran. Viimeisessä yrityksessä TODELLA lähellä!
Katsomossa kiljahdeltiin pelosta, siis muutkin kuin minä. Kahden erisuuntiin juoksevan urheilijan törmäyksessä voisi käydä TODELLA pahasti! Korkeuskisan lippumies oli ainoa toimitsijoista, joka yritti estää juoksijoita häiritsemästä kisaa. Hän kirmasi rimalta radalle ja takaisin. Paitsi että ei ihan kirmannut kun oli toimitsajaporukan vanhin. Muita ei tuntunut koko juttu kiinnostavan.
Korkeuskatsomon edessä nojaili mainoksiin useampikin toimitsija-asuinen heppu toimettoman näköisenä. Kysyin heistä yhdeltä: "Onko sulla joku duuni siinä?" Poika pyöritteli päätän ja sanoin: "Voisitko mennä näyttämään juoksijoille, etteivät tule eteen?" Arvatkaas vastaus.
"En", kundi sanoi.
Kiitos siitä. Oikein hienosti toimittu.
Sen verran kotiin päin vetoa olisi suonut, että kun järjestävän seuran urheilija yrittää tehdä hyvää tulosta, (vaikkakin mestaruuden jo ratkettua) niin annettaisiin hänelle edes mahdollisuus keskittyä. Ei sen pitäisi olla edes mitään kotiin päin vetoa vaan aivan normaali menettelytapa. Vihastutti aivan vimmatusti!
Jokke antoi ansaitusti palautetta kisaorganisaation suuntaan. Toivottavasti jatkossa osaisivat hoitaa homman.
Sille harmaahapsiselle lippumiehelle haluaisin sanoa KIITOS. Olisin sanonut jo lauantaina, jos olisin nähnyt hänet. Ihanaa, että edes yksi ihminen välitti Jussista ja yritti taata hyppyrauhan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti