Alkukausi on ollut säiden osalta surkea. Joka paikassa satanut kaatamalla. Torinossa EAA:n Premium meetingissä oli järjestelyt kaikin puolin kohdallaan. Toisten kastuessa taivasalla, minä istuskelin omassa katoksessani kentän laidalla vailla pelkoa kastumisesta. Sinänsä se ei paljon lohduttanut kun tuloksen teolle siinä kelissä ei ollut mahdollisuuksia. Ukhov juuri ja juuri ponkaisi 225.
Viimeinen viikko on ollut hyvä esimerkki siitä, millaista korkeushyppääjällä on alkukesästä ollut. Pupols oli meillä kylässä viime viikon. Hyppäsi Suomessa kolme kisaa ja jokaisessa satoi vettä. Ei siinä mitään jos muutenkin olisi ollut sateista, mutta kun nuo kolme kertaa olivat ainoat hetket kun koko viikon aikana satoi.
Viime viikonlopun korkeuskarnevaalit eivät olleet poikkeus sään suhteen. Kovasti lupailtiin urheilijoille hyviä olosuhteita, mutta kuitenkaan aikataulussa ei huomioitu heidän toiveitaan, jotka olivat nimenomaan sääennusteen mukaan laadittuja. Niinhän siinä sitten kävi, että heti naisten kisan päätyttyä alkoi kaatosade.
Pajulahti floppasi muutenkin kuin kisassa, ainakin vaimonäkökulmasta. Kaikki alkoi majapaikastamme. Huone oli "Siivoa itse!"-tyyppinen ratkaisu. Ensimmäiseksi lakaisin lattialta hiekat pois. Rikkalapion sai tyhjentää useampaan otteeseen ennen kuin edes kulkureitit olivat ok. Pyykkikonetta ei ollut, joten jouduin vain kauhistelemaan likaisia päiväpeitteitä. Pelotti ihan kurkistaa lakanoihin. Oli sinne joku tummat kutrinsa harjannut, mutta ei sen pahempaa. Pöydällekin oli joskus kaatunut mehua tai muuta makeaa, eikä sitä oltu ikinä viitsitty pestä pois. Onneksi Suomessa ei yleensä ole torakoita!
Kisapäivä oli kaunis ja kuuma. Silloin paikka pääsi tarjoamaan parastaan kun vietin päivää järven rannalla. Kun sade alkoi, vettä tuli niin paljon, että miesten verkkailu keskeytettiin. Katsojat pääsivät isoon telttaan sateelta suojaan. Sieltä sai roudattua itselleen kuivan tuolinkin kun kisa päätettiin alkaa. Parkkeerasin tietenkin eturiviin, mutta jouduin hetkeksi poistumaan paikaltani. Takaisin tullessani paikka oli mennyt. Siinä istui paljon junnupoikia. Yksi heistä oli todellinen herrasmies. Hän pyysi kaveriaan väistymään pois paikaltani. Ei tuollaisia poikia paljon oo. Hyvän miehen saa joku itselleen:) Minä puolestani lupaan kannustaa häntä kisoissa:)
Pajulahden suurin kauheus oli mäkäräiset!! Paikka kuhisi niitä. Katsomossa ihmeteltiin mustaa kehystä Jussin ympärillä. Mäkärisiähän ne. Urheilijoita ne seurasivat parvena perässä, ihan kuin piirretyissä. Pysyivät mukana, vaikka yrittää harhauttaa. Vaatteilla pystyi suojautumaan jotenkuten, mutta nilkasta alas päin olin riistaa niille. Onneksi kisan alussa joku ihana mies tarjosi minulle mäkäräissuihkettaan. Sanoi, että pystyisin paremmin keskittymään kisaan. Kauniisti ajateltu, kiitos!
Karut muistot siis jäivät paikasta, sekä punaiset paukurat jalkapöytiin.
