Joulupukin kisat

Viikonloppuna oli  aika jakaa hallikauden Suomen mestaruudet. Yksi niistä tuli meidän perheeseen, jee! Rovaniemen kisat nostivat tunteita pintaan muullakin tapaa kuin kisajännityksen muodossa.

Joulupukki SM-kisojen etusivulla oli jotenkin vähän lapsellista. Pian selvisi, että Rovaniemi oli kaiken kaikkiaan kisajärjestäjänä aika lailla lapsen kengissä.

SM-kisojen nettisivu

Lähtökohtaisesti kisat Lapissa eivät vedä kovin suuria yleisömassoja paikalle. Mihin silloin kannattaa panostaa? Tietenkin toimivaan livetulospalveluun. Siinä ei pitäisi nykypäivänä mitään ihmeellistä ollakaan, perusjuttu. Rovaniemelle ilmeisesti tulokset jäivät kuitenkin Joulupukin hoidettavaksi ja niistä kuulee vasta aattona. Onneksi on Twitter ja älypuhelimet. Käytännössä kisojen tuloksista tiedottivat muutamat valmentajat, sen mitä ehtivät. Tosin sitäkin hommaa hankaloitti, etteivät kuulutukset oikein kuuluneet tai olleet ajan tasalla. Ajat oli mitä oli jne. Mitalistit sentään saatiin järjestykseen.

Osuva vertaus tulospalvelusta

SM-kisat jäivät mediassa vaille suurta huomiota. Sotshi painoi päälle ja vei Ylen resurssit, ymmärrettävää. Lisäksi kisat olivat kaukana ja hallissa, jossa kuvaaminen olisi enemmän kuin hankalaa. Moni asia siis epäonnistui näiden kisojen kohdalla, mutta urheilijat sentään hoitivat hommansa aika hyvin.:)

Tältä se näytti kun tuloksia lajin päätyttyä päivitettiin kotisivulle. Tästä tosin luovuttiin jo ennen ensimmäisen kilpailupäivän päättymistä.

Rovaniemen SM-kisat olivat tiedottamisensa osalta kuin eri vuosituhannelta. Hallikin on pieni kuin mikä ja esim. korkeuspaikalla urheilijoiden ilona oli neljä eri alustaa. SM-kisat tulisi järjestää halleissa, joissa suorituspaikat ovat kunnossa. Järjestäjien puolestaan olisi ymmärrettävä tämän päivän vaatimukset ja hankittava apua jos omat taidot eivät livetuloksiin riitä. En voi olla lausumatta paria pientä toivetta... Mennään urheilun ehdoilla! Unohdetaan aluepolitiikka!


PS.Kisat avasi ja päätti Joulupukki, tientenkin. Palkintojenjaossakin oli mukana tonttulakkipäisiä lapsia... tai siis tonttuja, tietenkin.:)

Talven iloja ja tamineita

Tykkään kun on kunnon talvi: lunta ja sopivasti pakkasta. Ulkona on kaunista ja valoisaa. Mikä tärkeintä, pääsee lautailemaan!:) 


Tänä vuonna odotin lunta erityisellä innolla Wn puolesta. Mun pieni mies ei vielä viime talven lumia muista, mutta olin varma, että tämä vilpertti nauttii lumileikeistä. W:llä oli onni päästä möyrimään lumeen jo ennen kuin sitä oikein satoikaan. Varmaan keskusta-alueen ainoa lumikasa oli aivan kotimme lähellä. Mielummin vein Wn siihen leikkimään kuin kuraiseen puistoon.

Lumileikkejä ruohon vihertäessä.

Samainen leikkipaikka talven tultua.

Äitiys tarjoaa paljon hyvää hyötyliikuntaa. Lumen tultua pulkkailu on noussut ehdottomaksi suosikikseni. Paitsi, että on ihan älyttömän ihanaa ja söpöä vetää W:tä pulkassa, siihen voi näppärästi yhdistää muun muassa mäkivetoja:) Parasta on tietenkin lapsen riemu kun saa laskea mäkeä. Mikään ole sen parempaa kuin nähdä oma lapsi onnellisena!

Odotan jo kovasti, että pääsen luistelemaan W:n kanssa. Joku sanoi minulle, ettei sitä suositella alle kolme vuotiaille, mutta olen kyllä eri mieltä. Jos pojan liikunnallisuus, motoriikka ja tasapaino, kehittyvät samaan malliin kuin tähän asti, uskallaudun W:n kanssa jäälle jo ensi talvena. Niiiiiin kivaa! Ehkä me sitten sen laskettelurinteen kanssa voidaan odotella siihen kolmeen vuoteen:)

Taitaa myös W odottaa jo pääsevänsä jäälle.

Pakkasen pysytellessä melko korkealla, lehdissä on alkanut olla ohjeita, miten pukea pieni lapsi ulos. Lämpökerroksilla on tottakai merkitystä, mutta lapsen vaatetuksessa kannattaa mielestäni panostaa erityisesti laadukkaisiin päälysvaatteisiin. Veden- ja tuulenpitävyys ovat tärkeitä niin talvi- kuin välikausiasuissakin. Itse olen luottanut tanskalaismerkkeihin (Molo, Ticket). Ne ovat huippulaadukkaita ja hyvännäköisiä.

Jännä juttu, että kerään Suomi-designia huonekaluissa, astioissa, ym. kodin tavaroissa, mutta vaatepuolella ei ole samaa kiinnostusta. W:ltä löytyy Marimekkoa, mutta siihen se sitten jääkin.

Toppatakin kanssa W:llä on söpö karvalakki, mutta ulkoleikkeihin kypärämyssy on kyllä loistava. Se pysyy menossa mukana ja kun siinä on vielä vahvikkeet otsalla sekä korvilla, ei tarvita toista hattua päälle. Päällysvaatteen lisäksi mielestäni kengät ovat tärkeä osa lapsen vaatetusta. Siihen asti kun lapsi ei kävele, on helppo käyttää vain lämpimiä töppösiä. Kävelevän lapsen kohdalla kenkiin on panostettava aivan eri tavalla. Leikkiin lähtiessä W käyttää lämpimiä Gore-Tex-kengät. Adidaksen talvitennarit ovat hyvät esim. Pirkkahallilla yms., mutta varsinaisesti ulkoilemaan niillä ei lähdetä. Sitten on tietenkin takuuvarmat UGGit. Kun puen ne W:lle, ei tarvitse miettiä, pysyvätkö varpaat lämpöisinä.