Jussi siis vei mestaruuden ennätyksellään ja EM-kisarajalla. Tunnelma Kalevan kisojen finaalissa oli kerrassaan huikea! Jännitin taas kerran aivan tajuttoman paljon!! Jussin jättäessä väliin 224, olin jo lähes tulkoon itku silmässä. Itkuhan siinä sitten tulikin kun rima ylittyi uudesta ennätyskorkeudesta 226. Samalla heikkeni Jussin coachin kuulokin. En myönnä mitään, mutta Jokke jotain vihjaili kun yhden aikaan yöllä sanoi kuullon hiljalleen palailevan toiseen korvaan.:) Rynnistin suorilta Joken syliin, omalla kisan korkeimmalla ponnahduksellani ja taisin siinä samalla vähän päästää onnenkiljahduksia...
EM-kisat vaikuttavat meidän perheeseen muutenkin kuin urheilullisesti. Oma töihin paluuni saa erikoisen alun kun olen saman tien poissa. Onneksi mulla on mahtavat työkaverit, jotka ymmärtävät asian ja ovat hengessä mukana. Parempia ei voisi olla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti