Sanasia Salosta

Hallikausi starttasi meidän perheen osalta lauantaina Salossa. Jussi on tikissä ja mua jännittää entiseen malliin. Suurin muutos onkin W. Sen lisäksi, että W tallustelee pitkin hallia, hän ymmärtää nykyään jo hyvin, mistä on kyse kun ollaan kisoissa. W taputtaa kannustukseksi, ilostuu ja innostuu nähdessään isän hyppäävän ja huusi W jopa "Jeeee!" kun Jussi ponkaisi 220. 

Minulle äitinä on sydäntä sulattavaa nähdä, miten ihailevasti W katselee isäänsä kentällä.

Salohallin kisa oli juuri sellainen, joita olen Suomeen kaivannut. Mahtavaa, että tällainen järjestettiin! Kisa hypättiin koripallokentälle rakennetulla paikalla, värivalojen loisteessa ja musiikin soidessa. Tällaisia kisoja on Keski-Euroopassa ja ne vetävät hyvin yleisöä. Katsojalle skaba on näyttävä ja urheilijalle mukavan erilainen. Tunnelma on yleensä hyvä! Salon kisaan toki olisi toivonut kansainvälisiä osallistujia ja kirittäjiä. Olikohan budjetti niin pieni, ettei hyppääjiä hankittu ulkomailta? Toivottavasti ensi vuonna tämäkin puoli on kunnossa.

Salohalli valmiina kisaan.

Huonointa Salohallissa oli lämpötila. Älyttömän kylmä! Oli hurjaa katsoa kun Jussi joutui pukemaan toppatakin päälle verryttelyssä ja hyppyjen välillä. 

Mekin vietimme W:n kanssa hyvän aikaa hallilla jo ennen kisan alkua, mutta ei paleltu. Toisella oli koko ajan niin kova vauhti päällä ja toinen yritti pysyä perässä. Voitte arvata kumpi oli kumpi;)