Pojasta polvi paranee?

Huippuviikonloppu Vaasassa takana! Kalevan kisat toivat meidän perheeseen mestaruuden. Ihmekös tuo kun urheilija on kunnossa ja kannustusjoukoissa faneista innokkain, W!:) Pikkumies kannusti kovasti isää ja tuuletti tietenkin hurjasti. 

W odottaa isää palkintojen jakoon.

Liikunnallisten vanhempien lapsestakin uskotaan tulevan liikunnallinen. Kun lapsen isä on Suomen mestari ja äitikin kohtuu sporttinen niin tuntuu, että monet asettavat lapsellekin isoja odotuksia. Jotkut sanovat, että W on tulevaisuuden Suomen mestari. Jotkut ovat varmoja, että hän oppii kävelemään aikaisin. Ylipäätään kysellään, tuleeko sinusta korkeushyppääjä vai koripalloilija. Neuvolassakin sanotaan, että poika on liikunnallisesti poikkeuksellisen lahjakas, mutta asiaa ei voida ilmaista sinällään vaan mukaan pitää lisätä huomautus, että "ihmekös tuo kun on tuollainen isä".

W on nyt 8kk. En vetäisi hirveän suuria johtopäätöksiä lapsen tulevaisuudesta tässä vaiheessa. Lahjakas 8kk iässä ei tarkoita, että hän olisi sitä 8-vuotiaana, saati 18-vuotiaana. On varmaa, että W tulee ohjautumaan liikunnalisiin harrastuksiin vanhempiensa mukana. Poika on, ja tulee oleemaan urheilukentillä, laskettelurinteessä jne. Silti ei ole yhtään varmaa kiinnostuuko hän erityisemmin urheilusta. Voihan se suosikkiharrastus löytyä jostakin muualtakin, vaikkapa musiikin parista. Tosin siihen ei geeneistä saa ihan yhtä vahvaa pohjaa, ellei sitten kaksi negatiivista lukua yhteen kerrottuna olekin positiivinen:)

Loppuvuoden poikamme ennuste on todennäköisemmin se, että hän ei ainakaan junnuvuosina tule juhlimaan kun alkuvuoden karpaasit jyräävät yli. Meidän vanhempien tehtävä onkin silloin kannustaa jatkamaan ja muistuttaa, ettei junnutähti välttämättä ole aikuistähti. Tämä siis siinä tapauksessa, että W ITSE on kiinnostunut urheilemaan.

Aivan liian paljon näkee tapauksia, joissa vanhempi (useimmiten isä) tuntuu olevan enemmän innoissaan lapsensa urheilu-urasta kuin lapsi itse. On vanhempia, jotka kannustavat vain omaa lastaan, pönkittävät tämän itsetuntoa minkä kerkiävät ja useimmiten siinä samalla unohtuu kilpakumppanien kunnioitus. Jotkut vanhemmat taitavat elää omaa, menetettyä tai saavuttamatta jäänyttä urheilu-uraansa lapsen kautta. Näissä tapauksissa yleensä yritetään saavutta isoja asioita jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Tavoitteet ovat korkealla ja uhoa riittää. Pitää vain olla tarkkana, ettei puheet jää puheiksi. Kentän laidalla näkee välillä suorastaan pelottavia parivaljakoita. Joskus tuntuu, että vanhempi on valmis tekemään mitä vain lapsensa menestyksen eteen. Siis ihan mitä vain!

Me annamme lapsemme kasvaa ja kehittyä juuri siihen tahtiin kuin hän on valmis. Antakaa tekin!