Kuten aina, tälläkin kertaa W nukahti vaunuihin matkalla peliin. Perillä laitoimme kuulosuojaimet beiben korville ja hän nukkui tyytyväisenä melkein koko matsin. Viimeisellä neljänneksellä W heräsi ja siirtyi seuraamaan peliä syliin. Siinä vaiheessä hän tajusi kuulosuojaimensa ja ne tuntuivat vähän häiritsevän, ymmärtäähän sen. Ihan hyvin siis kuitenkin meni. Mun tosin oli aluksi vaikea seurata pelitapahtumia kun tuijottelin vauvaani:)
Viime viikolla W oli seuraamassa naisten SM-sarjaa kummitätinsä pelissä. Siellä tunnelma on rauhallisempi, enkä muutenkaan enää miettinyt etukäteen, miten poitsulla sujuu. Ylipäätään koriskatsomossa ensimmäinen puoli tuntia on äänten kannalta haastavinta. Siihen asti lapsi voi säpsähdellä, mutta tottuu sitten ääniin. Sen voin myös sanoa, että imettäminen ei tulisi mieleen missään katsomossa, ainakaan minulle.
Yleisurheilukatsomoon meneminen ei ensimmäiselläkään kerralla arveluttanut. Siellä on ihan erilaista vauvan kanssa. Tähän on lähinnä kaksi syytä. Ensinnäkin vauva voi loikoilla vaunuissa kun muutenkin seurailen kisat yleensä kentän laidalta. Toiseksi siellä pääsee helpommin liikkumaan.
Meidän pikkuinen "joutuu" seuraamaan aika paljon urheilua. Viikko sitten katselimme Oskun kisaa TV:stä (netistä). W oli sohvan vieressä leikkimatollaan. Vähän ajan päästä huomasimme, että mitäs mitäs.. Kaveri oli kammennut itsensä kyljelleen ja seuraili korkeuskisaa TV:stä. Hyvä, että tykkää!:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti