W keräsi paljon huomiota iloisuudellaan ja monet ihmettelivät, miten poika jaksaa olla niin hyvin kisoissa. Vielä on helppoa kun hän loikoilee vaunuissaan, mutta entäs sitten kun saa jalat alleen... No, sitä on vielä turha miettiä.
Hipposhallissa kohtasin vain positiivisesti vauvaan suhtautuvia ihmisiä. Jos muita oli, he eivät tuoneet sitä esiin. Tuntemattomat ihmiset lähestyvät paljon herkemmin kun on vauvan kanssa liikenteessä. Suuri osa ihmisistä tulee vauvasta hyvälle tuulelle, mutta hämmästyksekseni olen huomannut yllättävän monen myös ärsyyntyvän vaunuista, vaikka meidänkin vaunut ovat kaikin puolin näppärät ja pienessä tilassa kääntyvät. Toisilla taitaa vaan ihan automaattisesti kierrokset nousta kun näkevät vaunut. Olen saanut paheksuvia katseita mm. bussissa, vaikka käytävällä on ollut tilaa riittämiin ja ovelle on päässyt ongelmitta.
Viime viikolla eräs vanhempi rouva seisoi takanani kassajonossa ja rupesi valittamaan hänen takanaan seisseelle, kuinka vaunut ovat edessä, eikä hän pääse vaihtamaan jonoa. Käännyin ympäri ja sanoin ystävällisesti, että minua voi pyytää väistymään. Tämän jälkeen siirsin vaunuja niin, että nainen pääsi ostoskärryjensä kanssa toiseen jonoon. Sanaakaan nainen ei sanonut, saati vilkaissut minua. Perässä hiihteli hänen miehensä tuima katse silmissään. Hetken päästä nainen yritti hymyillä minulle viereisestä jonosta, mutta käänsin vain katseeni muualle.
Tänään koin uuden mummohyökkäyksen. Tällä kertaa minua syytettiin lapseni tukehduttamisesta. Omasta mielestäni suojasin vain lastani tuulelta ja lumisateelta, mutta hän näki asian toisin. Tuntematon nainen päätti kertoa, että tukehdutan lapseni typerällä liinalla, koska vaunuihin ei pääse ilmaa. Huokaus. Taas oli tuiman katseen paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti