Lähdin kesällä pidemmällä kisareissulle mukaan. Tarkoituksena oli mennä Portugaliin ja Espanjaan sekä niiden lisäksi Italiaan tai Marokkoon. Aluksi Marokko oli se varmempi vaihtoehto, mutta lopulta Italia näytti todennäköisemmältä. Tilanteet muuttuivat ja lopulta matka jatkui Ranskaan. Reissaaminenhan on aina kivaa, joten ei sillä niin väliä ole, mihin matka suuntaa. Nytkin mentiin toki kisojen ehdoilla, eli sinne, missä oli paras paikka tarjolla.
Ranskassa on yleensä mukavan lämmin kesä, mutta ei nyt. Pian kisan varmistuttua sää muuttui todella kylmäksi ja sateiseksi. Ilmavirtaukset olivat pahasti meitä vastaan. Urheilijan kannalta se tiesi kurjaa kisakeliä, vaimolle vaateostoksia. Olin lähtenyt helteisestä Suomesta vielä helteisempään Etelä-Eurooppaan ja vaikka loppumatka oli vielä lähteissä epäselvä, olivat vaihtoehdot lämpimiä. Ranska ei sitä ollut! Kisakaupunkiin päästyämme, ei ollut muita vaihtoehtoja kuin lähteä ostamaan lämpimiä vaatteita. No, rakastan shoppailua, joten ei se nyt ihan kauheaa ollut:)
Ranskassa ei tunnetusti englantia ei liioin puhuta, enkä minä puhu ranskaa. Se on aina hauska yhdistelmä. Tarkoitukseni oli mennä ratikalla hotellilta keskustaan. Pysäkin lippuautomaatissakaan ei tietenkään ollut mahdollisuutta vaihtaa kieltä englanniksi tai en sitä ainakaan ranskankielisistä ohjeistä löytänyt. Kummastelin koneen edessä hetken, kunnes eräs nuori herra tuli auttamaan. Hän tietenkin tarjosi apuaan ranskaksi. Hymyillen vastasin, etten puhu ranskaa, ajatellen, että hän sen verran osaa englantia. Mies huokaisi ja sanoi jotain itsekseen espanjaksi. Oli sen verran yllättävää, että meni vähän ohi, mitä sanoi, mutta kielen sentään tunnistin. Oli hän vähän espanjalaisemman näköinen kuin perusranskalainen, mutta enpä olisi arvannut kommunikoivani Caenissa espanjaksi. Lippu hoitui ja pääsin keskustaan.
Matkalla keskustaan, alkoi sataa kaatamalla vettä. Siis sitä tuli niin kuin saavista olisi kaadettu! Jos ei ollut lämpimiä vaatteita, niin ei kyllä sateenvarjokaan tullut matkaan. Juoksin lähimpään kauppaan, mistä arvelin saavan sateenvarjon. Silläkin matkalla ehti kastua ihan kiitettävästi:( Onneksi löytyi sateenvarjo, joka oli vielä ihan tyylikäskin. Tyytyväisenä astelin kassalle, jossa tuli seuraavaa mutka ostosmatkaani.
Alle 10 euron ostoksia ei saanut maksaa kortilla, eikä minulla kauheasti käteistä näyttänyt rahapussissa olevan. Laskeskelin siinä pennosiani ja katselin, ettei sade näyttänyt laantumisen merkkejä. Märkä päivä edessä, ajattelin. Aika hyvin niitä kolikoita löytyi, mutta kuitenkin euron verran vähemmän kuin sateenvarjo olisi maksanut:( Se myyjäpä olikin ihana. Suorastaan kultainen. Sain varjon sillä, mitä minulla oli, ja pääsin aloittamaan shoppailun kastumatta sen enempää.:)
Löytyi niitä vaatteitakin, mutta kastuminen kylmässä säässä ehti aiheuttaa sellaisen syväjäätymisen, ettei siitä oikein vaatteillakaan selvinnyt. Onneksi minun ei tarvinnut hypätä! Siinäkin oli ihan tarpeeksi haastetta, että yritin näyttää katsomossa siltä, etten palele ja olla sillä tavoin lisäämättä Jussille kylmän tuntua.:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti