Kierrän paljon kisoja Jussin kanssa. Ulkomaille ei aina voi lähteä, mutta sinnekin välillä. Kisojen seuraaminen on parasta! Jännitän kyllä ihan hirveän paljon, mutta pidän siitä silti. :) On aivan käsittämätöntä, kuinka vahvasti voi eläytyä toisen kisaan.
Kerran SM-halleissa Jussi sai tietää voittaneensa Suomen mestaruuden kun kuuli kiljahdukseni:) Se oli 60m aidoissa. Jussi ja Korkealaakson Antti tulivat maaliin tosi tasoissa. Juoksijat olivat jo poistuneet radalta kun voittaja julistettiin maalikameran avulla. Jussi ei ollut kuullut kuulutusta kovin hyvin, mutta tiesi minun reaktiostani, kuinka kävi.:)
Tiukoissa paikoissa tai ennätyskorkeuksissa, en pysty olemaan edes paikoillani. En myöskään ole parasta katsomoseuraa sillä hetkellä. Keskityn itsekin niin voimakkaasti, etten halua minua "häirittävän". Saatankin vetäytyä omiin oloihini, vaikka aluksi olisin seurannut kisaa jonkun kanssa.
Jos kisa päättyy pettymykseen, minua tottakai harmittaa ihan hirveästi Jussin puolesta. Tunnen hänen tapansa reagoida asiaan ja osaan toimia sen mukaan. Tiedän, milloin pitää olla hiljaa ja milloin puhua. Tiedän myös mitä saa sanoa ja mitä ei. Toisinaan joku muu yrittää lohduttaa Jussia pettymyksen hetkellä, mutta yleensä Jussi ei ole silloin kiinnostunut kuuntelemaan. Hän hakee katseellaan minulta turvan, sillä kisan analysoinnin aika on vasta myöhemmin.
Hyvän kisan tuoma fiilis on sanoin kuvailematon. Olen vilpittömän onnelinen Jussin puolesta ja se myös näkyy minusta. Joskus olen ylityksen jälkeen noussut innoissani ylös penkiltä ja heittänyt samalla vedet sateenvarjoni päältä vieraan ihmisen niskaan, hups!
Ikimuistoinen hetki oli viime talven hallimaaottelussa. Jussi hyppäsi ensimmäisellä yrityksellä ennätyskorkeudestaan ja sai samalla paikan EM-kisoihin. Minä sekosin onnesta!:) Hypin ja kiljuin, kai (en muista ihan tarkkaan). Jussin valmentaja nosti minut ilmaan ja pyöritti. Sitten Jussi tuli luoksemme kimppahaliin. Sen hetken oli ilmeisesti huomannut jokunen katsojakin. Pari kuukautta tuon jälkeen entuudestaan tuntematon mies kysyi minulta lentokoneessa, olenko Jussin vaimo. (Lensin silloin yksin.) Hän kuulemma muisti minut juuri tuosta kisasta:)
Tulevana viikonloppuna on Kalevan kisat. Silloin pääsen taas nauttimaan kisatunnelmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti