"Onks isä paljonkin poissa kotoa?"

Tasan vuosi sitten, vappuaattona 2012, astelin ensimmäistä kertaa neuvolaan. Olo oli epätodellinen, jännitti. Lähinnä ensimmäisellä käynnillä vain juteltiin. Oikeastaan siellä kerrottiin ihan liikaa ja aloin pelkäämään, etten ehkä olekaan raskaana. Hämmennystäni ei yritetty millään tavalla lieventää. Harjoittelija mittasi vielä hemoglobiininkin väärin ja tuntui, että käynti oli erityisen epäonnistunut.

Seuraavalla viikolla oli varhaisultra, jonka jälkeen vasta uskalsin iloita kunnolla. Se oli muuten ainoa kerta koko raskausaikana kun totesin, että taitaa tulla poika. Lasketuksi ajaksi varmistui ukkini syntymäpäivä ja jotenkin siitä tuli olo, että kai siellä sitten poika kasvaa. W syntyi lopulta viikkoa aiemmin, mutta sai toisen nimensä ukkini mukaan.

Ekan neuvolan jälkeen kuvittelin olevani superiloinen ja täynnä juhlatunnelmaa, olihan vappuaatto. Toisin kävi. Vaikka hämmennystä oli aiheuttanu moni asia, minua loukkasi syvästi se, miten Jussiin suhtauduttiin ensimmäisellä käynnillä. Olin neuvolassa yksin ja luonnollisesti tulevasta isästä kyseltiin paljon. Kerroin lyhyesti, millainen mies minulla on. Odotin ymmärrystä, mutta sainkin kohtelun jollaista herkässä tilassa olevalle, tulevalle äidille ei suo. Neuvolantäti kysyi minulta, onko mieheni aina paljon poissa kotimaasta. Tarkkaa sanamuotoa en pysty järkytykseltäni muistamaan, mutta Jussin osallisuutta tulevan lapsemme kasvatukseen epäiltiin, koska urheilu vie niin paljon aikaa. Silloin teki mieli huutaa, että ole nainen hiljaa. Sä et tiedä mitään meistä, etkä voi sanoa tuollaista! Lapseni oli saamassa (ja on nyt saanut) parhaan mahdollisen isän. Jostakin syystä en ollut silloin oma itseni ja vastasin kysymykseen paljon hillitymmin. Se jäi kuitenkin vaivaamaan mieltäni. 

Myöhemmin minulle vielä selvisi, että papereihimme oli marginaaliin lisätty Jussin kohdalle merkintä "korkeushypyn Suomen mestari". Neuvolalääkäri näytti sen minulle ja ihmettelimme yhdessä, miksi tuollainen merkintä on tehty. Ajattelin tietenkin ensimmäisen käynnin perusteella, että pahalla se on, vaikka en toki tiedä totuutta.

Toisella käynnillä Jussi oli mukana ja valmiina vastaamaan syytöksiin. Eihän niitä kuitenkaan kasvotusten saanut. Silloin keskityttiin torumaan minua painon putoamisesta. Jotenkin ne alkuajan neuvolat olivat aina epämiellyttäviä. Odotin empaattisempaa kohtelua. Ehkä viime kesän synnytysbuumi tuntui neuvolantädin työtaakassa liikaa, sillä loppukesästä kaikki muuttui. Hänestä tuli kerta kerralta mukavampi. Nykyään voin sanoa, että meillä on tosi hyvä neuvola!

Alun jälkeen olen ollut pettynyt neuvolaan vain yhdessä, melko pienessä asiassa. Synnytyksen jälkeen olisin kaivannut tietoa siitä, kuinka kovaa ja miten voi aloittaa treenaamaan. Kysyinkin asiasta, mutta vastaukset jäivät uupumaan. Se oli oikeasti todella epämiellyttävää aikaa kun farkut vain pyörivät jaloissa ja melkein tippuivat päältä. 

Isä valitsi W:n ekan vappupallon.

Kun tänään palaan ajatuksissani vuoden takaiseen, minua hymyilyttää. Paljon on tapahtunut.
Vuosi sitten mietin, että vaput ovat tästä eteen päin erilaisia.. Nyt minulla on sylissäni pieni poika, joka leikkii vappupallollaan. 

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Kuten arvelin, tuttu matkakohde ei ole tuonut ikäviä yllätyksiä. Hotellissa on helppo liikkua rattaiden kanssa. Ravintolaan ja altaalle pääsee suoraan hissillä. Huone on tilava ja ilmastointi pelaa. Toivoin W:lle omaa sänkyä ja sen saimme. Muita vauvavarusteita hotelli ei tarjoa, mutta emme ole kyllä kaivanneetkaan.

Yöt W nukkuu ihan normaalisti heräilemättä, eikä aikaero näkynyt mitenkään. Beibe siirsi sisäisen kellonsa suoraan paikalliseen aikaan ja meni jo ensimmäisenä iltana nukkumaan samaan aikaan kuin kotona.

Ihmeteltävää riittää joka päivä. W on syntynyt talven kovimpien pakkasten aikaan. Maa on ollut valkoisena koko ajan. Kun on lähdetty kotoa, on tarvinnut aina pukea lämpimästi. W on ollut melkeinpä aina vaunuissa tai kaukalossa. Kylmä ulkoilma on tuntunut hengitykseen kun astutaan sisältä ulos.

Yhtenä päivänä kaikki muuttuu erilaiseksi. Ensin loikoillaan jossain hurisevassa laitteessa monta tuntia. Sitten päädytään ihan toisenlaiseen maailmaan. Ei lunta tai kylmyyttä, päinvastoin. Täällä on kuumaa ja kirkasta. Saa kulkea vähissä vaatteissa ja leikkiä ulkona. Välillä käydään iiiiisossa kylpyammeessa, jossa on ihanan turkoosia vettä. Linnut laulavat, kukat kukkivat ja palmut huojuvat. Voi vain arvailla, mitä pienen miehen mielessä liikkuu.

Heti kävi selväksi, että W pitää lämmöstä. Hyvä, sillä niin vanhempansakin. Hän viihtyy ulkona ja menoissa mukana (jälkimmäinen tosin on käynyt selväksi jo Suomessakin). Ainoa asia, mikä tähän mennessä on hieman etukäteen arveluttanut oli katamaraaniretki. En ollut nähnyt alustamme etukäteen, joten mietin asiaa turvallisuuden kannalta. Hienosti meni ja W oli aivan täpinöissään kannella. Meri-ilma tuoksui ja valaat temppuilivat ympärillä. Alus oli vuokrattu yksityiskäyttöön, ei siis mikään yleinen turistiseikkailu. Tämä varmasti vaikutti kaikkien mukavuuteen, erityisesti W:n.

Vaatetus täytyy toki olla kunnossa kun vauvan kanssa lähtee merelle. Muutenkin täällä täytyy muistaa, ettei vauvan iho kestä aurinkoa tai aurinkorasvoja. Suojana on oltava vaaleat vaatteet tai varjo.

Ihmisillä on erilaisia suhtautumistapoja siihen, että lähdimme pienen vauvan kanssa moneksi viikoksi etelään. Toiset eivät voi ymmärtää, paheksuvat tai eivät ainakaan itse toimisi samalla tavalla. Joku pitää rohkeana, toinen taas ajattelee, että onpa hienoa kun W pääsee jo pienenä reissuun. Lapset ovat erilaisia, niin aikuisetkin. Jokaisen vauvan kanssa matkaa harkitsevan, kannattaa punnita tilanne oman vauvan ja omien matkustustottumusten kautta. Tässäkään asiassa ei pidä vertailla vauvoja keskenään.

Meillä matka jatkuu vielä, joten siirryn nauttimaan auringosta. Toivottavasti kevät on saapunut kunnolla Suomeen kun palaamme.

Baby on board

Ensimmäinen lentomatka W:n kanssa meni loistavasti. Poika ehti nukahtamaan jo ennen nousua. Kone oli todella tyhjä, joten meillä oli käytössämme kaksi kolmen hengen penkkiriviä. W:n ei tarvinnut matkustaa sylissä vaan sai loikoilla penkeillä. Siinä oli tilaa leikkiä ja nukkua. Imetyksenkin kannalta oli hyvä, että oli oma rauha. Ehkäpä siitä intoutuneena W söikin 5 kertaa lennon aikana!:)

Lasku meni myös ongelmitta. Yritettiin tarjota tuttia, jotta korviin ei sattuisi. W söi sitä hetken, mutta sylkäisi pois. Eipä näyttänyt korvissa tuntuvan vaan poika leikki laskun ajan. Tosin lääkäri sanoi, että näin pienillä ei vielä välttämättä korvissa tunnukaan. 

Manduca oli kätevä lentokentillä, koska matkarattaat menivät ruumaan. Rattaat ovat upouudet Britaxit, mutta ne joutuivat kaltoin kohdelluiksi heti ensimmäisellä reissullaan. Niitä oli paiskottu ihan huolella ja yhdestä muoviosasta oli pala irti. Onneksi se ei ole näkyvä juttu, eikä ennen kaikkea vaikuta millään tavalla rattaiden toimintaan. Lentoyhtiölle lähtee tottakai reklamaatio.

Vältyimme itkuilta ja harmituksilta lennolla. Kiva! Tälläinen matkamies meillä oli toiveissakin:)